Oulujärvellä on noin 650 saarta. Yksi saarista on Ärjänselän keskellä kohoava jylhä Ärjänsaari. Se tunnettiin aikaisemmin myös nimellä Ärjänsalo. Tuo nimi tarkoittaa tuulista saarta, jossa kasvaa komeita honkia. Nyt Arjänsaari on kokemassa saman kohtalon kuin monet muutkin Kainuun meren saaret, sillä sen salskeat metsät kaadetaan. Näin kävi parikymmentä vuotta sitten mm. Toukansaarelle, jonka sisäosista metsä kaadettiin lähes kokonaan. Sen jälkeen Toukka muistutti ilmasta katsottuna pitkään munkin paljasta päälakea. Vain saaren reunamille jätettiin metsää, jota Oulujärven tuhdit myrskyt kellistivät.
UPM on nyt aloittanut kauan valmistelemansa metsänhakkuut Ärjässä. Töiden piti alkaa jo viime talvena, mutta luontoäiti esti jäätien valmistamisen saareen talvella 2015. Nyt tilanne on toinen ja Ärjään Ruunaniemestä vievä jäätie on kohta valmis kovien pakkasten vuoksi. Yhtiö aikoo kaataa Oulujärven helmen salolta peräti 300 rekkakuormallista puutavaraa. Rekkajonon pituus olisi kaikkiaan noin kuusi kilometriä! Kymmeniä tuhansia komeita Ärjän honkia. Tämä määrä on aivan käsittämätön suuri!
Ja tälle saaren raiskaukselle Kainuun ELY-keskus on antanut siunauksensa jo joulukuussa 2014. Tämä viranomainen, jonka tehtävänä on suojella Kainuun luontoa, on sitä mieltä, että ”Ärjänsaaren hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitellyt hakkuut eivät vaaranna rantojensuojeluohjelman ja Natura 2000 -verkoston tavoitteita”. Lisäksi ELY-keskuksen mukaan saaren harjuluontoon kohdistuvat vaikutukset eivät ole merkittäviä. Hakkuut ovat mielestäni aivan valtavia saaren koon ja eroosioherkän maaperän huomioiden. Saaren metsissä kulkevat polut osoittavat selkeästi Ärjän kunttakerroksen ohuuden. Puuston kaadon jälkeen puiden juuret eivät sido hiekkakankaita millään tavoin ja eroosio pääsee vauhtiin. Lieneekö päätöksen tehnyt virkakunta edes käynyt koko saarella, sillä se ei näytä tuntevan Ärjän eroosiomekanismeja?
Täytyy myös muistaa, että Ärjänsaaren honkia ei kaadeta enää pokasahalla vaan järeillä metsätyökoneilla, jotka jättävät saaren maaperään pysyvät jäljet. Ärjänsaari on koko Oulujärven upein saari, vyöryvine törmineen, laakeine hiekkarantoineen ja humisevine hongikkoineen. Vastaavia ei muualta löydy. Nyt tämä Kainuun helmi muuttuu järeiden hakkuiden tuloksena pelkäksi raiskioksi ja sen virkistys- ja kauneusarvot ovat vuosikymmeniksi menneet. Olen kulkenut Kainuun korpimailla ja saloilla lähes 40 vuotta ja sen pohjalta voin sanoa, ettei missään ei ole niin valoisia hongikkoja eikä missään tuuli humise yhtä rauhoittavasti kuin Ärjän saloilla.
Edellisen kerran Ärjässä oli iso savotta vuoden 1907 tietämillä, jolloin 300 tukkijätkää kaatoi pokasahalla saaren metsiä. Lisäksi Palopäässä riehui samoihin aikoihin laaja metsäpalo, joka poltti huomattavan osan länsipään puustosta. Sen vuoksi Ärjänsaaren hongikot ovat nyt pituuskasvultaan tasalaatuisia eivätkä herätä intohimoja samalla lailla kuin aarnimetsät. Totta myös on, että UPM omistaa saaren ja sen metsät, mutta miksi sen pitää raiskata koko saaren puusto eikö pienemmillä harvennushakkuilla olisi selvitty?
Kun Tihisenniemen tehdas ajettiin alas syksyllä 2008, yhtiö perusteli lakkautusta Kainuun puunhankinnan kalleudella ja kuljetuskuluilla. Miten yhtiö nyt on niin kiinnostunut Ärjän metsärikkauksista? Vanhan Kajaani-yhtiön aikana Ärjänsaari oli yhtiön silmäterä, jota kehitettiin ja sen puustoa vaalittiin. Nyt, kun yhtiön päättäjät asuvat kehäkolmosen eteläpuolella ja ulkomailla, on aivan yksi lysti, jos Kainuun upein saari tuhotaan vuosikymmeniksi. Jälleen vahvistuu käsitykseni siitä, että Kainuu on pelkkä siirtomaa, jota metsä- ja kaivosyhtiöt kohtelevat miten lystää.
Järeiden metsänhakkuiden jälkeen eroosio pääsee saarella vauhtiin eivätkä siinä sen jälkeen enää auta yhtiön ”metsänhoitotoimet”. Kaiken tämä perusteella näyttää siltä, että yhtiö vie nyt tuhkatkin pesästä ja Kainuu on yhtä komeaa luontokohdetta köyhempi. Ärjän upeita hongikkoja pääsevät tulevaisuudessa ihailemaan vasta lastenlastenlapset, jos hekään.
Reijo Heikkinen