Arvostellut teokset

Diktaattorit läpivalaisussa

Historian saatossa eri puolilla maailmaa on esiintynyt diktaattoreita, jotka ovat päsmäröineet aikalaisiaan. Termi ”diktaattori” juontuu antiikin Roomasta, jossa sana tarkoitti ”sanelijaa” ja ”käskijää”. Muinaisessa Roomassa diktaattori oli korkea virkamies, jolle poikkeusoloissa luovutettiin rajoittamaton valta puoleksi vuodeksi. Hän nousi kriisiaikana kaikkien muiden yläpuolelle. Viimeisen kerran diktaattori valittiin puunilaissodan 218–201 eKr. aikana. Tunnettu on tarina roomalaisesta Cincinnatus-nimisestä ylimyksestä. Hänet haettiin 458 eKr. kesken kyntötöiden diktaattoriksi sotaan. Vihollisen voitettuaan Cincinnatus palasi tyynesti peltotöihinsä.

Ristijärven voimannäyte – talkootyönä komea pitäjänhistoria  

Ristijärven historia on merkittävä kulttuuriteko Kainuussa. Se tuo runsaasti uutta tietoa historianharrastajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden käyttöön. Teos vahvistaa varmasti myös yleistä mielenkiintoa Kainuun pienintä kuntaa kohtaan. Kirjan antia lisäävät monipuoliset ja värikkäästi pitäjän eri elämänalueita esittävät valokuvat ja perusteellinen henkilöhakemisto.

Kansakoulu kansalaisten kasvattajana

Maaseudulla kansakoulut olivat koko kylän kulttuurikeskuksia, jotka levittivät sivistyksen ilosanomaa lähiseudulle. Opettajat olivat vielä 1950-luvulle asti todellisia kansankynttilöitä, jotka vapaa-aikaansa säästelemättä toimivat koulunsa ja sen lähiseudun henkisinä primus motoreina. Monissa pitäjissä opettajat olivat musiikki- ja teatteriharrastuksen esitaistelijoita, puuhasivat aktiivisesti nuorisoseuroissa, uurastivat suojeluskuntatyössä ja päälle päätteeksi ahkeroivat myös kunnallispolitiikassa. Kansakoulujen järjestämät joulu-, äitienpäivä- ja kevätjuhlat olivat syrjäpitäjissä lähes ainoita vuotuisia juhlahetkiä, joihin perukoiden ihmiset saattoivat kokoontua suurin joukoin. Koulujen juhlista muodostuikin eräänlaisia vuotuisriittejä, joita odotettiin innokkaasti. Varsinkin kevätjuhla suvivirsineen jäi monen kansakoululaisen mieliin loppuelämäksi päivänpaisteisena ja elämänläheisenä juhlahetkenä.

Balsamia kolhitulle itsetunnollemme

Pohjoinen ilmanalamme, karu, mutta ajoittain ihana luontomme on poistanut meistä etelämaisen velttouden. Vähäkään punastelematta Juslenius todistaa esi-isiemme urheutta ja koettelemusten sietokykyämme, jonka yksinkertainen ja vähään ­tyytyvä eläminen on meissä jalostanut. Ahkeriakin me olemme, emmekä vieroksu minkäänlaista työtä. Juslenius ei unohda myöskään moraalimme puhtoisuutta:

Karjala-kirjallisuutemme kiehtova klassikko 

Karjala-kirjallisuutemme kiehtova klassikko 

Inhan kaunokirjallisen lennokas ja tarkkasilmäinen Karjalan kuvaus kiehtoo edelleen­kin. Hänen esikuvanaan olivat Kalevalan isän Elias Lönnrotin Vienasta laatimat matka- ja luontokuvaukset, joita hän siellä täällä siteeraa. Vaikka Lönnrotin kuvaukset ovatkin nautittavia, ei hän pärjää kuitenkaan I. K.Inhalle tekstin lennokkuudessa ja aistiherkkyydessä. Inhan kieli muistuttaa kirkasta tunturipuroa; raikkaasti ja vaivattomasti se solisee lukijan tajuntaan. Sitä lukiessa ei voi kuin päivitellä, kuinka hurjasti kielemme ilmaisurikkaus ja värikkyys ovatkaan taantuneet sitten Inhan päivien. Tämän päivän kökköjä tekstiviestejä suoltavalle nuorisolle Inhan tekstin lukeminen voisikin tehdä terää. Inhan luomukieli on täynnä aitoja makuelämyksiä. Siihen verrattuna nykykielemme on kuin teholannoitettu, torjunta-aineilla terästetty vetinen tomaatti.