Eipä arvannut 31-vuotias lääketieteen tohtori Elias Lönnrot matkatessaan tammikuussa 1833 Oulujärven jäätietä pakkashuuruiseen noin 400 asukkaan Kajaaniin, että tuosta matalien majojen, savisten kujien ja maata möyrivien raatimiesten kaupunkipahasesta tulisi hänen asuinpaikkansa vuoteen 1854 asti.

Tuskin tuolloin oli alakuloisempaa asuinpaikkaa koko maassa. Suurin osa kajaanilaisista kyyhötti tulipalopakkasessa tuvissaan ja ne harvat, jotka uskaltautuivat ulos, silmäilivät epäluuloisesti tulijaa. Siellä täällä hämärillä kujilla laahusti nälkiintyneitä pitäjäläisiä, jotka olivat raahautuneet viimeisillä voimillaan kaupunkiin leipää etsimään. Heidän kantapäillään rynnis­tivät pelottavat kulkutaudit, jotka tekivät tuhojaan onnettomissa ryysyläislaumoissa. Koko Kainuu oli noihin aikoihin vajoamassa ankaran nälänhädän synnyttämään tautikurimukseen.

Kohta erämaakaupunkiin saavuttuaan Elias Lönnrot asettui asumaan kauppias Michel Michelsso­nin taloon, joka sijaitsi nykyisen Kauppakadun ja Koivukoskenkadun kulmassa. Ruplan päivämak­sua vastaan hän sai ruuan, kamarin ja salin sekä tilaisuuden nauttia kolmen kauppias Michelssonin vanhahkon tyttären ruokaseurasta. Päästäkseen neitien seurasta ja kuraisesta Ka­jaanista ja saadakseen työrauhan Lönnrot osti Paltaniemeltä rovastinna Aejmelaukselta maaliskuussa 1834 Hövelö-nimisen talon 500 ruplalla. Tämän talon kurkihirren alla sanotaan Kalevalan syntyneen. Lönnrot luopui kuitenkin pian Hövelöstä, koska se sijaitsi liian kaukana Kajaanista.

Noihin aikoihin hänellä oli myös asunto Kajaanissa postinhoitaja Edvard Montgomeryn talossa, joka sijaitsi nykyisen tavaratalo Anttilan ja Kaakisen liikerakennuksen väliin jäävällä piha-alueella. Talossaan hän otti myös vastaan potilaita. Lönnrot asui talossa vuokralaisena maaliskuusta 1834 helmikuuhun 1835, jolloin hän osti koko talon 1000 paperiruplalla. Postinhoitaja Montgomery, joka oli Lönnrotin hyvä ystävä, sai noihin aikoihin uuden viran Eckeröstä Ahvenanmaalta. Hän ei saanut suurehkoa taloaan myydyksi, joten Lönnrot osti talon säälistä auttaakseen miestä mäessä. Samoihin aikoihin piirilääkäri Elias Lönnrot sai monivuotisen urakkansa päätökseen ja sai valmiiksi ns. Vanhan Kalevalan käsikirjoituksen, jonka esipuheen hän allekirjoitti 28. helmikuuta 1835. Kun Montgomery sitten maaliskuussa 1835 lähti keikkuvan muuttokuormansa kanssa kohti etelää, hänellä oli mukanaan arvotavaraa: Vanhan Kalevalan käsikirjoitus, joka näin vaatimatto­masti aloitti maailmanvalloituksensa.

Elias Lönnrot etsi kohtuullisen matkan päästä Kajaanista myös tilavaa taloa jo syksyllä 1834. Paltamon emäpitäjässä Kajaanin maaseurakunnassa Siikalahden rannalla oli tuolloin kruunun­saatavien vuoksi myytävänä pakkohuutokaupalla Polvilan ja Partalan verotila, jonka hän osti. Kauppa oli varsin edullinen, sillä Lönnrot sai 2 000 ruplan arvoiseksi arvioidun tilan 200 paperiruplalla.

Lönnrot aloitti tilan kunnostuksen, mutta käytännössä työ jäi hänen Gabriel-veljensä huoleksi. Toukokuussa 1835 remontti saatiin päätökseen ja taloon muuttivat Sammatista Lönn­rotin vanhemmat, kaksi renkiä ja palvelija ja Lönnrotin veljenpoika Kaarle. Polvilassa poikamiestohtori sai keskittyä rauhassa kirjallisiin töihinsä, sillä hänen iäkäs äitinsä huolehti ruuanlaitosta ja Lönnrotin vaatteiden kunnosta. Pääosin Polvilassa, mutta osin myös Laukossa, Elias Lönnrot kirjoitti Uuden Kalevalan, joka ilmestyi vuonna 1849. Vaikka Lönnrot myi tilan talonpoika Eric Schroderukselle vuonna 1841, saivat hänen vanhempan­sa kauppaehtojen mukaan edelleen asua tilalla, jossa poikamiestohtori oleili ajoittain myös vuoteen 1848 asti.

Vuosina 1840–1842 Lönnrotia ei juuri näkynyt Kajaanissa. Heinäkuussa 1840 hän sai senaatilta kahden vuoden virkavapauden. Sen aikana hän teki pitkiä matkoja mm. Lappiin ja Arkangeliin. Lönnrot palasi takaisin Kajaaniin syksyllä 1842 ja asettui täyshoitolaiseksi pastori Johan Reinhold Appel­grenin luokse nykyisen Brahenkatu 14 paikalla sijainneeseen vanhaan pappilaan. Talo oli kaupungin ainoa kaksikerroksinen rakennus, jonka yläkerrasta Lönnrot sai kaksi huonetta asunnokseen. Hän nautti tästä asunnosta, jonne varsinkin kesäisin kantautui vapaana virtaavan Koivukosken jyly. Virran pauhua piti myös venäläinen profes­sori Jakov Grot hyvänä unilääkkeenä vieraillessaan kesäkuun lopulla 1846 Lönn­rotin luona.

Noihin aikoihin Elias Lönnrot nautti harvinaista etuoikeutta, viiden vuoden virkavapautta. Tuolloin hän kirjoitti merkkiteoksiaan, ennen kaikkea Uutta Kalevalaa ja sanakirjojaan. Virkavapautensa aikana hän vietti liikkuvaa elämää ja oleili pitkiä aikoja Etelä-Suomessa Laukon kartanossa tai matkusteli eri puolilla Karja­laa.

Palattuaan Laukosta keväällä 1847 Kajaaniin Lönnrot muutti sijaisensa vt. piirilääkäri Anton Lindhin luok­se, joka asui tuomari Anders Jakob Roosin rakennuttamassa talossa. Yöt hän siitä huolimatta vietti Polvilassa iäkkäiden vanhem­piensa luona, jonne hän asteli synkeän kuusikon läpi vievää polkua. Tarinoiden mukaan sääs­tääkseen saappaitaan arvon tohtori istahti kivelle ja otti saappaat jalasta ja jatkoi Polvilaan avoja­loin.

Elokuun puolivälistä 1848 toukokuun loppuun 1849 hän vietti lähes yhtäjaksoisesti Laukos­sa, jossa hän myös urakoi Kalevalan loppuun. Tämän jälkeen levottoman poikamiestohto­rin elämässä tapahtui mullistus, jota kajaanilaiset ystävät eivät uskoneet tapahtuvaksi: Elias Lönn­rot solmi avioliiton oululaissyntyisen Maria Piponiuksen kanssa. Häät vietettiin Oulussa 13. heinäkuuta 1849.

Aviopari asettui Kajaaniin tultuaan asumaan aluksi Kajaanin vanhalle sahalle. Tuolloin piirilääkäri Lönnrot päätti lopullisesti asettua asumaan Kajaaniin, johon hän oli vuosien aikana kaikesta huolimatta kiintynyt. Hän ryhtyi rakentamaan perheelleen taloa ns. Montgomeryn talon tontille. Uusi talo, joka oli Kajaanin komein, valmistui loppuvuodesta 1850. Se maksoi kaikkiaan 4000 hopearuplaa, mikä vastasi hänen noin neljän vuoden bruttotulojaan. Elias Lönnrot asui perheineen tässä talossa vain tammi­kuun alkupäiviin 1854, jolloin hän muutti Helsinkiin suomen kielen ja kirjallisuuden pro­fessoriksi.

Elias Lönnrotin henkisen perinnön vaaliminen

Kainuussa Kajaani ja Kuhmo ovat merkittävällä tavalla vaalineet Lönnrotin ja Kalevalan muistoa. 1980-luvun puolivälissä Kuhmo rakennutti oloisamme laajan ja monipuolisen kalevalaisen rakennuskokonaisuuden Kalevala-kylän hotelleineen. Sen yhteydessä toimi myös Talvisotamuseo ja Petola. Kylästä tuli pian hyvin suosittu kesäinen matkailukohde, mutta sen toiminta hiipui 1990-luvun lopulla Kuhmon kaupungin ponnisteluista huolimatta. Nyt tämä matkailukohde on saanut uutta puhtia, kun Kalevala-kylän osti joukko alasta kiinnostuneita yrittäjiä. Nykyisin alue tunnetaan nimellä Kalevala Spirit Elämyspuisto. Yrityksen toimintaideana on Kalevala-mytologian vaaliminen samoin kuin suomalaisen ruokakulttuurin ja käsityötuotteiden levittäminen ennen muuta Keski-Eurooppaan.

Kuhmossa toimii myös Juminkeko, joka on Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin informaatiokeskus. Se on keskittynyt Kalevala-perinteen ja Elias Lönnrotin elämäntyön vaalimiseen sekä edistämään kansainvälistä Kalevalaan ja eepoksiin liittyvää kulttuurivaihtoa. Sen toiminta alkoi 1980-luvun puolivälissä Kulttuurikornitsa-hankkeella, jossa pyrittiin lisäämään kulttuurivaihtoa Suomen ja Karjalan Tasavallan välille. Vuonna 1990 Kulttuurikornitsasta muodostettiin säätiö, joka pyrki saattamaan toiminnan vakaammalle pohjalle ja niinpä se käynnisti Juminkeko-hankkeen.

Juminkeko toimii Kalevalan juhlavuonna 1999 valmistuneessa uutta puuarkkitehtuuria edustavassa rakennuksessa, jonka ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Kuhmon keskustassa sijaitsevan toimitalon rakennutti Opetusministeriö. Juminkeon keskeisinä toimijoina ovat olleet kirjailija Markku Nieminen ja hänen vaimonsa Sirpa Nieminen, joka on työskennellyt säätiön toiminnanjohtajana.

Kajaanissa Lönnrotin perintöä vaalii puolestaan 1996 perustettu Elias Lönnrot -seura ry. Toiminnan primus motorina on ollut lausuntataiteilija, opetusneuvos Tuulikki Yli-Lonttinen, joka luotsasi yhdistystä ensimmäisen kymmenvuotiskauden. Yhdistys on valinnut vuodesta 1999 lähtien jonkun Lönnrotin elämäntyötä tunnetuksi tehneen tutkijan, taiteilijan tai järjestöihmisen Vuoden Eliakseksi. Kesällä 2008 Vuoden Eliakseksi valittiin professori Juha Pentikäinen. Elias Lönnrot -seuran puheenjohtaja on nykyisin projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen. Seura on saanut äskettäin kunnon toimitilat Kajaanin Raatihuoneelta, johon seura on hankkinut Lönnrotin aikakauteen sopivat huonekalut. Elias Lönnrot -seura on järjestänyt tieteellisiä seminaareja, julkaissut kirjallisuutta ja myynyt mm. Lönnrot-mitaleja toimintansa rahoittamiseksi.

Kajaanin yliopistokeskuksen yhteydessä toimi myös 1990- ja 2000-luvun taitteessa Lönnrot-instituutti, jonka tavoitteena oli Elias Lönnrotin elämäntyön tunnetuksi tekeminen ja Kalevala-perinteen vaaliminen. Sittemmin tämä projektimuotoinen instituutti lakkautettiin ja sulautettiin yliopistokeskuksen yhteydessä toimintansa aloittaneeseen Lönnrot-instituuttiin, jonka toimenkuva on edellistä laajempi.

Kajaanissa on myös tunnettu piirilääkäri Elias Lönnrotia esittävä muistopatsas, joka on seutukunnan ensimmäinen. Veistoksen teki kuvanveistäjä Mauno Oittinen, ja monumentti paljastettiin 30. elokuuta 1942. Kajaanista löytyy myös runsas Kalevala- ja Lönnrot-aiheinen kadunnimistö. Siitä todistavat mm. nimet Lönnrotinkatu, Pohjolankatu, Sammonkatu ja Väinämöisenkatu.

Elias Lönnrot -aiheisia verkkosivuja

 

• http://www.eliaslonnrotseura.fi
• http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/lonnrot/
• http://www.juminkeko.fi/lonnrot/
• http://www.karjalohja.fi/kirjailijat/lonnrot.htm
• http://www.ouka.fi/kirjasto/lonnrot/curriculum.htm
• http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/omasto/rheikkin/

 

Kirjalliset lähteet

Heikkinen Antero, Hallinto ja kulttuuri 1720-luvulta 1980-luvulle. Kainuun historia III. Kajaani 1986.

Heikkinen Reijo, Aavoja ja vaaroja. Eino Leino ja kotiseutu. Keuruu 2003.

Heikkinen Reijo, Korpitohtorin jalanjäljillä. Elias Lönnrot Kajaanin piirin ja linnan lääkärinä. Oulu 1985.

Heikkinen Reijo, Kulttuurin vainioilta ja korpisoilta. Kirjoituksia Kajaanin ja Kainuun kulttuurihistoriasta. Kajaani 1998.

Heikkinen Reijo – Jorma Komulainen, Elämyksiä, historiaa, nykyisyyttä. Helsinki 1999.

 

Digitaaliset lähteet

Ks. edellä mainitut verkkosivut

 

Kuvalähteet

Reijo Heikkisen kokoelma

Kajaanin opettajankoulutusyksikön kokoelma