Suomussalmen Hossan Värikallion kalliomaalaus on ainutlaatuinen koko Kainuussa. Suomessa on tähän mennessä tehty liki hieman yli sata kalliomaalauslöytöä. Ensimmäisen kalliomaalauslöydön Suomessa teki säveltäjä Jean Sibelius vuonna 1911 Kirkkonummen Hvitträskissä. Useimmat kalliokuvat löydettiin kuitenkin 1960–70-luvuilla ja 1990-luvulla. Nykyisin löytyy keskimäärin yksi uusi kalliomaalaus vuodessa. Yleensä ne ovat noin vuosilta 5000–100 eaa.
Suomessa kalliomaalauksia löytyy erityisesti vesistöjen alueelta pystykallioiden seinämistä, mutta joskus myös siirtolohkareista metsäisessä ympäristössä. Kainuussa, irrallaan muista kalliokuvista, sijaitsee kaksi maalauskohdetta. Näillekin on ehdotettu kulkemiseen viittaava selitys, jonka mukaan Vienanmeren ja Pohjanlahden liikenne olisi ylittänyt vedenjakajan siellä. Suomen tunnetuimmat kalliomaalaukset ovat Astuvansalmi ja Hossan Värikallio.
Värikallion pinnassa voidaan nähdä outoja tikku-ukkoja ja eläinhahmoja sekä muita alkeellisia piirroksia. Ne ovat viestejä kaukaisesta menneisyydestä, jolloin Suomen erämaat runsaine antimineen olivat vielä luonnontilassa ja ihmiset liikkuivat pieninä ryhminä riistan perässä. Nuo yksinkertaiset kuvat, joita on kyetty tulkitsemaan vasta viime vuosina, viestittävät kaukaisten esi-isiemme ajatusmaailmasta ja jopa arvoista. Tutkijat ovat selvitelleet kuvien arvoitusta perehtymällä tämän päivän luonnonkansojen ajatusmaailmaan ja käyttämällä moderneja tutkimusmenetelmiä.
Hossan Värikallion maalaukset löytyivät sattumalta pääsiäisen aikoihin 1977. Helsinkiläiset Leena Mäkelä ja Juha Rossi hiihtelivät Hossassa Somerjärven jäällä ja huomasivat yllättäen punaisella maalattuja ihmishahmoja järven itäpään pohjoispuolella olevassa kallioseinämässä. Tieto kulkeutui pian Helsinkiin, jossa löydöstä kiinnostuivat tutkijat Pekka Sarvas ja Jussi-Pekka Taavitsainen. Taavitsainen on vuodesta 1995 lähtien toiminut Turun yliopiston suomalaisen ja vertailevan arkeologian professorina. Miehet tulivat paikan päälle Hossaan tutkimaan vasta löydettyjä kalliokuvia ja saattoivat todeta, että kalliomaalaus oli Suomen pohjoisin.
Värikallion kallioseinämällä maalauksia on noin 10 metrin matkalla. Kuvat on tehty kirkkaan punaisella värillä, mistä paikka on saanut nimensäkin. Paikka on sijainnut syrjässä ja ihmiset ovat olleet vain satunnaisia kävijöitä seudulla. Paikallisasukkaat kertoivat myöhemmin, että kalliolta on aikojen saatossa pudonnut useita kertoja poroja jäälle. Muutama karhukin lienee kokenut saman kohtalon.
Arkeologi Matti Huurteen mukaan Värikallion seinämästä voidaan erottaa kaikkiaan 61 kuviota, jotka muodostavat 12 erillistä ryhmää. Niiden ohella seinämällä on punaisia läikkiä, jotka oletettavasti ovat aikaisemmin tuhoutuneiden kuvien jäänteitä. Värikallion kuvista 33 tiedetään esittävän hirveä ja 21 tikku-ukkoa. Niillä on jonkinlaiset sarvimaiset ulokkeet päässä. Ilmeisesti ne esittävät jonkinlaista shamaania, jolla on sarvipäähine. Muutamilla ihmishahmoilla on kolmiomainen pää, jossa on silmät ja otsanlaesta lähtevä nenä. Lisäksi kallioseinässä on kaksi eläinten tassun kuvaa ja yksi lienee karhu.
Matti Huurteen mielestä Värikallion kuvat ovat eräänlainen välittävä rengas idän ja lännen kalliopiirrosten välillä. Niiden ikää on vaikea selvittää. Hän arvioi, että kuvat on tehty noin 2500–1500 eaa. eli kivikauden ja pronssikauden välisenä aikana. Koska ne ulottuvat melko korkealle, ne lienee maalattu talvella jään päältä.
Tähän asti Hossan Värikallion kuvia on arvioitu visuaalisina aarteina, mutta noihin maalauksiin liittyy vielä paljon arvoituksia. Äskettäin on akustisissa mittauksissa huomattu, että Värikallion tietämillä on poikkeuksellisen vahva ja erikoinen kaiku. Kaiun vaikutuksesta äänilähde kohdentuu kalliokuvissa oleviin ihmishahmoihin, mikä lienee tehnyt merkittävän vaikutuksen muinaisiin metsästäjiin. Kaiun ansiosta noihin kaukaisuuden viesteihin tulee uusi elementti, joka puhuttelee Värikallion juurelle tulleita nykypäivän ihmisiä aivan uudella tavalla.
Kuusamon Julman Ölkyn rotkojärven eteläpään jyrkältä seinämältä löydettiin talvella 1978 myös pieni kalliomaalaus ns.Sateenkaarilähteenseutuvilta. Paikka on vain noin vajaan kymmenen kilometrin päässä Hossan Värikalliosta. Julman Ölkyn kalliomaalaus on epäselvä ja näkyy huonosti alapuolella liikkujalle. Kuvia on kolme, joista kaksi esittää jonkinlaista tikku-ukkoa ja yksi hirveä. Huurteen mukaan hirvi on tehty samalla tavoin kuin Värikalliolla, joten maalarit lienevät olleet samoja metsästäjätaiteilijoita, jotka vaeltelivat seudun erämaissa noin 5000 vuotta sitten.
Värikallion maalaukset ovat olleet Hossan kansallispuiston merkittävin vetonaula. Niitä ovat tuhannet ihmiset matkanneet katsomaan halki Hossan erämaan. Kesäkuussa 2017 Hossassa vietettiin merkkitapahtumaa, kun seudulla olevasta retkeilyalueesta muodostettiin Suomen 40. kansallispuisto. Hossan retkeilyalue perustettiin vuonna 1979 ja sen pinta-ala oli tuolloin kaikkiaan 90 neliökilometriä. Alueen polku- ja taukopaikkaverkostoa kehitettiin ja kunnostettiin merkittävästi. Hossan saloille rakennettiin myös uusia vuokrakämppiä. Hossan retkeilyalueen käyttö vilkastui erityisesti sen jälkeen, kun 1990-luvun alussa Öllörin rantamalle rakennettiin luontokeskus, sukellustukikohta ja Karhunkainalon upea leirintäalue monine palveluineen. Sen jälkeen seudun matkailijamäärät kasvoivat vuosi toisensa jälkeen.
Miten nämä kivikauden kalliokuvat tulevat säilymään tuleville sukupolville, kun ilmansaasteiden määrä jatkuvasti kasvaa? Tähän tiedemiehet eivät pysty antamaan yksiselitteistä vastausta.
Onneksi kalliomaalausten pinnassa oleva piihapon aiheuttama lasitus on melko kestävä. Tästä on hyviä kokemuksia. Värikallion maalausten tultua julkisuuteen ja uteliaiden ihmisten virratessa niitä katsomaan ilmeisesti joku paikallinen kuumakalle hermostui ja tervasi kuvat. Onneksi vandaalin yritys ei onnistunut, sillä vuosien saatossa terva on haihtunut auringon paisteessa ja tuulen ahavassa pois.
Reijo Heikkinen