Talvisin Kainuun sadat järvet ja lammet saavat vankan jääkatteen, joka kevättalvisin hohtaa auringon kilossa. Kainuun jäälakeudet muodostavatkin maalis-huhtikuussa huikaisevan elementin. Jäällä maisema on pelkistetty: valkoinen jääaava ja sen yllä kaartuva sininen taivaankansi synnyttävät voimakkaan kolmiulotteisuuden tunnun. Keskellä hyistä jäälakeutta ihminen kokee vähäpätöisyytensä. Siellä täällä horisonttiviivan tuntumassa näkyy mustia kiitäviä pisteitä, kun kelkkailijat kiitävät kaukaisuuteen. Jos piste taas vaappuu rytmikkäästi edestakaisin, siinä yksinäinen kuntohiihtäjä suihkii jäätä myöten. Rannan tuntumassa myös jääsurffaajat kiitävät pitkin selkää.
Viime aikoina jäille on ilmaantunut myös outoja lautailijoita, joita suuri värikäs liitovarjo kiidättää pitkin lumikenttiä. Paikallaan pysyvät mustat pisteet ovat joko reimareita tai pilkkijöitä, joista jälkimmäiset odottavat suurta kalaansa. Jos talvella lunta on tullut runsaasti, karsii se liikkujien, ennen muuta hiihtäjien määrää. Kevätauringossa hangen pinta voi päivisin vajota ja yöpakkasten jälkeen se kovettuu taas sopivaksi hiihtäjän suihkia.
Jäävaellus herättää joissakin ihmetystä. Joillekin etelän suurkaupunkien ihmisille jääkentät ovat kiehtova, mutta samalla myös hieman pelottava miljöö, varsinkin tuulen tuivertaessa. Valitettavan harvat suomalaiset uskaltautuvat keväisille jäälakeuksille hiihtämään tai muuten vain kulkemaan. Kuitenkin parin tunnin hiihtolenkki huikaisevan kirkkaalla jäälakeudella tarjoaa loistavan matkan hiljaisuuteen, luonnon ja mieltä puhdistavan autiuden kokemiseen.
Reijo Heikkinen