Kajaanin kaupunkikuvaan on vuodesta 1896 lähtien kuulunut nikkariarkkitehtuuria edustava kirkko, jonka torni näkyy eri puolille kaupunkia. Sen suunnitteli lukuisia julkisia rakennuksia 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa suunnitellut arkkitehti Jac. Ahrenberg.

Kajaanin nykyisen kirkon paikalla sijaitsi aikaisemmin vuonna 1734 käyttöönsä vihitty ns. Pyhän Fredrikin kirkko, silloisen Ruotsin hallitsijan mukaan nimetty pyhättö. Rakennus rapistui kuitenkin melko pian ja sitä jouduttiin moneen otteeseen korjaamaan. Kajaanin kaupunkiseurakunta oli vähäisen asukaslukunsa vuoksi niin heiveröinen maksukyvyltään, että vuonna 1789 siihen liitettiin muutamia kaupungin ympäristössä olevia kyliä ja muodostettiin Kajaanin maaseurakunta. Samalla kaupunki ja maaseurakunta liitettiin Paltamon emäseurakunnan yhteyteen. Vanhan kirkon ympärillä oli myös vaikeasti kaivettava, kalliopohjainen seudun ainoa hautausmaa. Siihen kaupungin ja lähiseutujen vainajat haudattiin vuoteen 1809 asti, jolloin uusi hautausmaa avattiin Kajaaninjoen pohjoispuolelle.

Vuonna 1871 todettiin, että vanhan kirkon kellotapuli ja kirkon sakasti piti välttämättä korjata, mutta siihen ei tuolloin ollut kuitenkaan riittävästi rahaa. Niinpä kirkko rapistumistaan rapistui. Lääninarkkitehti F.W. Lüchow antoi Kajaanissa käydessään vuonna 1880 lausunnon, jossa hän yksiselitteisesti totesi, että Kajaanin kirkkoa oli mahdoton enää korjata. Niinpä seurakuntalaisten ei auttanut muu kuin ryhtyä suunnittelemaan uutta kirkkoa. Siihen meni kuitenkin 15 vuotta.

Kajaanilaiset kiistelivät aluksi siitä, kannattiko entistä kirkkoa kunnostaa ja säilyttää. Sen jälkeen riideltiin siitä, oliko uusi kirkko rakennettava tiilistä, mitä monet kaupungin johtomiehet kannattivat ja lopuksi väännettiin kättä uuden kirkon sijaintipaikasta. Muutamat olivat sitä mieltä, että uusi pyhättö oli sijoitettava Kruunupuodinmäelle. Viimein uusi kirkko päätettiin rakentaa entisen kirkon sijoille. Keisarillinen senaatti päätti syyskuun 28. päivänä 1893, että vanhan, ränsistyneen kirkon tilalle rakennetaan puukirkko. Kirkolliskokouksessa, joka pidettiin huhtikuun 15. päivänä 1894 valittiin uuden kirkon rakennustoimikunta, johon jäseniksi nimitettiin mm. kruununvouti G. Spåre, kauppias J.R. Sivonen ja maaseurakunnan edustajana agronomi K. J. Muttilainen.

Toimikunnan sihteerinä, myöhemmin puheenjohtajana toimi puuhakkaasti seurakunnan silloinen kappalainen Johannes Väyrynen, joka oli juuri samoihin aikoihin astunut virkaansa. Hän oli sinnikäs ja neuvokas monitoimimies, joka ahkeroi kirkollisten tehtäviensä ohella monissa koulutus ja elinkeinoelämän hankkeissa. Pastori Väyrynen kantoi päävastuun uuden kirkon rakentamisesta ja rakennustöiden organisoimisesta. Niinpä juuri hänen ansiostaan Kajaani vihdoin ja viimein sai uuden kirkon. Kirkon ensimmäiset piirustukset laati arkkitehti Leander Ikonen, mutta niissä oli monia puutteita, jonka vuoksi arkkitehti Jac. Ahrenberg esitti niiden hylkäämistä ja tarjoutui itse tekemään jotain ”erinomaisen kaunista esitettäväksi” taitelijoiden kevätnäyttelyssä. Hänen laatimansa piirustukset lienevät olleet valmiina jo lokakuussa 1894, mutta niille ei muistettu hakea vahvistusta. Vasta tammikuussa 1895 ne saatiin lähetetyksi tuomiokapitulliin, joka toimitti ne puolestaan senaatin vahvistettaviksi. Se tapahtui huhtikuun 11. päivänä 1895 ja varsinaisiin rakennustöihin päästiin käsiksi vasta elokuussa 1895, jolloin vanha kirkko purettiin nopeasti uuden tieltä.

Kajaanin uusi kirkko edusti uusgoottilaisia aiheita käyttävää nikkarityyliä. Töitä johtivat rakennusmestarit Holopainen ja Sievinen, joiden alaisuudessa puursi noin 40 paikkakunnan kirvesmiestä. He joutuivatkin tosi töihin, sillä Ahrenberg suosi kirkon suunnittelussa puugotiikkaa. Kirkon koristelu oli poikkeuksellisen työlästä monien puuornamenttien vuoksi. Työ edistyi kuitenkin aikataulun puitteissa ja huhtikuussa 1896 nostettiin sitten risti paikoilleen. Kirkon alttaritaulun Kristus pelastaa Pietarin maalasi taiteilija T. G. Tuhkanen, joka myöhemmin tuli seudulla tunnetuksi monista maisema ja muotokuvamaalauksistaan.

Kajaanin kirkko vihittiin juhlallisesti käyttöönsä marraskuun 29. päivänä 1896. Vihkimisen suoritti Ristijärven silloinen kappalainen Fr. Lönnrot, jota avustivat lähiseurakuntien papit. Noista vuosista lähtien Kajaanin kirkko on ollut kajaanilaisten ja Kajaanin maalaiskuntalaisten ahkerassa käytössä. Se kunnostettiin viimeksi kymmenkunta vuotta sitten.

Reijo Heikkinen