Pohjois-Suomi kärsi kroonisesta opettajapulasta viime vuosisadan lopulla. Tehtyjen selvitysten mukaan maamme opettajisto oli pätevintä Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoseudulla. Heikoin tilanne koko maassa oli Raahen, Oulun ja Kajaanin kansakoulupiireissä. Viimeksi mainittu kansakoulupiiri oli peränpitäjänä koko maassa, sillä puolet sen opettajistosta oli epäpäteviä. Kainuun tilanne olisi ollut vielä kehnompi, jos sen tunnuslukuja eivät olisi olleet nostamassa Iisalmen ja Pielisjärven kihlakunnat. Ne kuuluivat vuosisadan vaihteessa vielä Kajaanin kansakoulupiiriin. Naisopettajien osalta tilanne koheni Pohjois-Suomessa huomattavasti vuonna 1896, jolloin Raahen naisseminaari perustettiin. Sen sijaan miesopettajista oli edelleen huutava pula. Vuonna 1899 senaatti teki päätöksen uuden miesseminaarin perustamisesta, mutta mihin se jäi vielä auki. Uudesta opinahjosta ryhtyivät kilpailemaan mm. Kemi, Tornio, Iisalmi, Mikkeli ja Kajaani. Jokainen kaupunki lupasi erilaisia etuisuuksia oppilaitokselle, mikäli se sijoitettaisiin kaupungin alueelle. Kajaanin luottamusmiehet, joista monet olivat ammatiltaan opettajia, ymmärsivät, mitä etuja kaupungille seuraisi, mikäli uusi miesseminaari sijoitettaisiin sen alueelle. Niinpä kajaanilaiset lupasivat uuden oppilaitokselle erinomaisen sijaintipaikan Ämmäkosken tuntumasta, aivan kaupungin ydinkeskustasta. Lisäksi laitokselle luvattiin monia muita etuja. Nämä kaupungin tarjoamat edut sekä muutamien Etelä-Suomessa vaikuttaneiden kouluviranomaisten Kajaania tukevat kirjoitukset saivat Helsingin herrojen mielet kääntymään koulutoimen ylihallituksessa Kajaanin kannalle, ja niin senaatti päätti helmikuussa 1900 sijoittaa uuden miesseminaarin Kajaaniin. Opetus aloitettiin siellä syksyllä 1900.

Siitä lähtien Kajaanin seminaari koulutti satoja miesopettajia Pohjois-Suomen koululaitoksen tarpeisiin ja kohensi omalta osaltaan seudun kroonista pätevien opettajien pulaa. Laitoksesta valmistuneet opettajat toimivat koulutyön ohella monissa Pohjois-Suomen kulttuuri-, sivistys- ja urheilu-elämän riennoissa. Seminaarissa heihin oli iskostettu vankka kulttuurimyönteisyys, joka ilmeni myöhemmin siten, että he olivat perustamassa kuntiinsa lainakirjastoja, sanomalehtiä, kuoroja, orkestereita ja erilaisia yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Lisäksi miesopettajat olivat keskeisiä urheilutoiminnan primus motoreita. Lukuisat ovat ne urheiluseurat ja nuorisoseurat, joiden toiminnan aloittamisessa ja toiminnan pyörittämisessä Kajaanin seminaarista valmistuneet opettajat olivat keskeisessä asemassa. Hiihto-, yleisurheilu- ja pesäpalloharrastuksen levittämisessä Kajaanin seminaarista valmistunut opettajisto oli aivan keskeisessä asemassa koko Pohjois-Suomessa. Unohtaa ei sovi myöskään opettajien yhteiskunnallista toimintaa. Kajaanin seminaarista miesopettajat saivat virikkeitä yhteiskunnalliseen toimintaan, sillä monet laitoksen opettajat, mm. seminaarin johtaja Volter Rihtniemi, osallistuivat Kajaanissa ja eri puolilla Kainuuta erilaisiin yhteiskunnallisiin rientoihin kunnallispolitiikasta valtiolliseen toimintaan saakka. Monet Kajaanin seminaarista valmistuneet kansakoulunopettajat toimivat myöhemmin Pohjois-Suomen kuntiin sijoituttuaan kunnallisissa luottamustehtävissä, kunnanhallitusten ja -valtuustojen jäseninä ja puheenjohtajina. Kainuussa tämä oli hyvin yleistä. Useat opettajat ponnistivat myös kunnallisista luottamustehtävistä Arkadian mäelle päättämään koko maan asioista.

Hallintorakennus

Kajaanin seminaarin keskeinen asema pohjoisen sivistys- ja kulttuurilaitoksena kesti aina 1950-luvulle asti, jolloin seminaareja perustettiin lisää Pohjois-Suomeen ja seudulle muutti elinkeinoelämän monipuolistumisen seurauksena koulutettua työvoimaa Etelä-Suomesta. Kajaanin seminaarin perinteitä on jatkanut vuodesta 1974 lähtien Kajaanin opettajankoulutuslaitos, jolla edelleen on keskeinen asema Kainuun kulttuuri- ja sivistyselämässä ja korkeimman yliopistollisen sivistyksen jakajana. Vuonna 1974 Kajaanin opettajankoulutuslaitos liitettiin filiaalina Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan. Tällä hetkellä Kajaanin opettajankoulutuslaitos on ylivoimaisesti vanhin Oulun yliopiston laitoksista. Se on kouluttanut tähän mennessä yli 5000 kansakoulun- ja luokanopettajaa, lastentarhanopettajaa ja kasvatustieteiden maisteria ennen kaikkea Pohjois-Suomen koululaitoksen ja lastentarhojen palvelukseen.

Reijo Heikkinen