Ärjänsaaren nimistö ei ole kovin runsas, mikä johtunee siitä, ettei saarella ole ollut  entisaikaan pysyvää asutusta. Sen takia nimistö on jäänyt vähäiseksi ja itse asiassa melko epätarkaksi. Nimi Ärjä särähtää ensikuulemalta  ulkopuolisen korvaan. Siinä lymyävät kaikki suomalais-ugrilaisen kielemme syvimmät ainekset,  nykyisin parjattu ä-kirjainkin jopa kahdesti, sanan alussa ja lopussa. Nimen keskellä on vielä särähtävä r-kirjain, jonka vuoksi saaren nimi kuulostaa kuu­lemma ulkomaalaisen korvissa erityisen epämiellyttävältä. Olen vuosien varrella kuullut mm. saksalaisten, englantilaisten ja hollantilaisten yrittävän ääntää saaren nimeä, mutta jokainen on  puistellut ääntämisharjoituksen jälkeen päätään. Nimi vääntyy ulkomaalaisen suussa useimmin muotoon  Arja pehmeän r:n kera.  Muistan itsekin aikoinani kummeksuneeni tuota outoa nimeä, jonka arvelin juontuvan sanasta ärjyä. Ärjyminen on epähienoa käytöstä, minkä vuoksi Ärjä-nimeen assosioitui hieman kielteinen kaiku.

 Ärjä-nimellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä ärjymisen kanssa.  Nimi juontunee sanasta ärjänne, ainakin professori Alpo Räisäsen mukaan. Ärjänne tarkoittaa jyrkän törmän reunaa. Ilmaus “olla ärjän ärjänteellä “ tarkoitti vanhassa Kainuun murteessa suunnilleen samaa kuin “olla jyrkänteen reunalla”. Ärjä viittaa siis saaren tunnusomaisimpaan piirteeseen, sen poik­keuksellisen jyrkkiin ja vyöryviin  törmiin. Ärjästä käytettiin aikoinaan myös nimeä Ärjänsalo. Nimi juontunee saaren salskeasta hongikosta. FT Tuomo Jämsän mukaan sana ärjä tarkoittaa alun perin kovaa tuulta tai myrskyä. Ärjän tuulisuuden huomioiden Jämsän tulkinnalla on vank­ka pohja.

Saaren itäpuolista, Vuoreslahteen ojentuvaa niemeä on kutsuttu Kirkkosäikäksi. Nimi tulee siitä, että niemi osoitti  tervansoutajien mukaan Paltaniemen kirkon suuntaan. Säikkä on murremuoto sanasta  särkkä, joka tarkoittaa matalaa, vedestä kohoavaa hiekkakasaa tai kohoamaa. Se voi jäädä ajoittain myös veden alle. Kirkkosäikässä sijaitsee  kolme Kajaani Oy:n johdolle aikoinaan rakennettua loma-asuntoa. Sen vuoksi tätä paikkaa on kutsuttu myös nimellä Teräväpää.  Nimi saattaa tulla myös Säikän terävästä muodosta. Yhtiön työntekijät ovat kutsuneet paikkaa sarkas­tisesti myös Herrojenniemeksi, Herrainniemeksi, Vierasniemeksi tai Vieraspääksi.

Puolikaaren muotoisen Hautakaarre-nimisen lahdelman alkuperästä on kaksi tulkintaa. Ärjän­saaren pitkäaikaisen vahdin Raimo Karppisen mukaan nimi Hautakaarre juontuu siitä, että Ärjänsaaren saunan liepeillä on ollut aikoinaan useita tervahautoja. Niiden pohjia on vieläkin nähtävissä saarenvartijan talon lähellä. Nimen taustalla voi olla kyllä muitakin tekijöitä. Yksi mahdollinen nimen peruste tulee  vesialueen pohjan muodosta. Ärjänsaaren eteläpuolinen, noin parin kilometriä pitkä rantama on  poikkeuksellisen matalaa hiekkapohjaista aluetta. Matala, vain parin metrin syvyinen vesialue ulottuu jopa  muutaman sadan metrin päähän vesirajasta. Sitten pohja äkkiä putoaa jyrkästi jopa yhdeksän metrin syvyyteen. Hauta-nimi viittaisi siis tuohon jyrkkään vajoamaan, hautaan,  jonka entisaikain nuotanvetäjät oppivat hyvin tuntemaan.

Ärjän eteläpäässä olevaa niemeä on kutsuttu puolestaan  Säipäksi, mikä sekin tarkoittaa särkkää. Säippää eivät aallot ja tuuli ole yhtä voimakkaasti muokanneet kuin Kirkkosäikkää. Sen pohjois­puolella on vuosisadan alkupuolelta lähtien ollut yhtiöläisten leirialue. Siihen rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen laituri, johon suuretkin höyrylaivat saattoivat kiinnittyä. Seutua on tavallisesti kutsuttu vain Laituriksi. Paikalle upotettiin hiekalla täytetty proomu, jonka päälle rakennettiin laiturirakenteet. Jotkut ovat kutsuneet sitä myös Ärjänlaituriksi, lähinnä kai saarella kesäisin liikennöivän Ärjä-nimisen vesibussin mukaan.

Säipästä luoteeseen antavan jyhkeän rinteen puolivälissä sijaitsee ns. Lentohiekan alue. Koska useimmiten tuulee luoteesta, törmään on muotoutunut jonkinlainen kuru, jota myöten tuulen paine on päässyt hieman tasaantumaan. Lentohiekan rinne on hieman loivempi kuin muualla, ja rinteen yläpuolelle on nietostunut hiekkaa laajaksi tasanteeksi. Sen takaosaan on kerääntynyt kaikkein hienojakoisin, lähes puuterimainen lentohiekka, joka muodostaa noin viiden metrin korkuisen patjan. Se on peittänyt takana olevan männikönkin hiekan alle. Paikalla oli vuosikym­meniä sitten  myös yhtiön rakentama vesikelkkamäki. Lentohiekan aluetta on aikoinaan kutsuttu myös Aarretörmäksi ja sen yläpuolella olevaa tasannetta Poronkirkoksi. Eräiden vuoreslahtelais­ten mielestä Aarretörmä on kuitenkin Hautakaarteen törmän puolimaissa, jossa on myös saman­lainen lentohiekan muodostama pieni kuru ja tasanne.

Saaren Manamansaloon päin työntyvää länsipäätä kutsutaan Palopääksi. Nimi lienee saanut alkunsa saarella vuosisadan vaihteessa riehuneesta tulipalosta, joka saatiin rajoitettua saaren länsipäähän. Saaren luoteeseen antavaa kulmausta on kutsuttu Karkeaksipääksi. Nimi juontunee siitä, että alueella on runsaasti vedestä huuhtoutunutta karkeata kiviaineista. Nimen alkuperä voi selittyä myös karttaa katsomalla. Ylhäältä päin katsottuna Ärjä muistuttaa bumerangia tai ehkä vielä osuvammin vasaraa, jossa Karkeapää on hamarapuolena. Sen vastakohtana olisi puolestaan saaren itäisessä päässä oleva jo aikaisemmin mainittu Teräväpää. Saaren jyrkkää pohjoistörmää kutsutaan arvoituksellisesti  Mansikkatörmäksi. Nimen alkuperä on monille, myös minulle mysteeri, mutta olettaisin, että alueelta lienee joskus löydetty ahomansikoita. Tämä on kuitenkin pelkkää arvausta. Nimi voi olla myös piruilua, sillä seutu on varjoista ja karua variksenmarja-puolukkatyyppiä. Ehkäpä ohi soutavat tervansoutajat antoivat paikalle näin makoisan nimen selvittyään Ärjänselän kuohupäistä törmän alle tuulensuojaan. Mene tiedä.

Reijo Heikkinen