Paltaniemen tunnetuin matkailukohde on epäilemättä Paltaniemen Kuvakirkko, joka näkyy selvänä maamerkkinä etäälle Paltaselälle. Sen on järjestyksessä Kainuun neljäs kirkko. Oulujärven erämaan ensimmäinen kirkko rakennettiin Manamansalon saareen, mutta venäläiset tuhosivat sen rappasotien melskeissä vuonna 1581. Manamansalon kirkko oli ollut hankalien kulkumatkojen päässä, joten seuraava kirkko haluttiin rakentaa lähemmäksi Oulujärven itärantoja, jossa pääosa väestöstä myös asui.
Uuden kirkon sijaintipaikaksi valittiin Paltaniemi, joka oli liikenteellisesti hyvin keskeisellä paikalla. Niemi sijaitsi alueella, jossa Kajaaninjoki (silloin vielä Vuohenkijoki) laski vetensä Paltasalmen kautta Oulujärven Paltaselälle. Veneellä niemelle pääsi eri puolilta Paltaselän rantamia kohtuullisessa ajassa. Nimensä Paltaniemi on saanut jyrkistä vyöryvistä törmistään. Sana palta tarkoittaa nimittäin vyöryvää hiekkaista törmää. Tällaisia paikkoja Paltaniemellä oli aikaisemmin hyvin runsaasti. Seudun maaperä on ollut kautta vuosisatojen hyvin hedelmällistä eivätkä hallat ole laajojen vesialueiden vuoksi päässeet tekemään tuhojaan niin helposti kuin muilla alueilla.
Ei siis ihme, että Oulujärven erämaan toinen kirkko rakennettiin Paltaniemelle ja seurakuntaa ryhdyttiin kutsumaan vuodesta 1599 lähtien Paltamon emäseurakunnaksi. Missä Paltaniemen ensimmäinen kirkko on sijainnut, ei ole tarkasti tiedossa. Sen sijaintipaikkana pidetään yleisesti Paltasalmen itärantaa, aluetta, joka tunnetaan Kirkkorantana. Siellä on myös ns. Rovastinkivi. Kirkkoniemen hiekkatörmät ulottuivat silloin lähemmäksi Koutaniemeä, mutta ne ovat vuosien saatossa vyöryneet alas.
Seudun ensimmäinen kirkko tuhoutui varsin erikoisella tavalla vuonna 1626, jolloin ankara maanjäristys luhisti sen. Tuo kirkko lienee Suomen ainoa julkinen rakennus, jonka maanjäristys on tuhonnut. Toinen kirkko valmistui sen tilalle vuonna 1665, mutta sekään ei kauan ennättynyt palvella seudun rahvasta, vain noin puoli vuosisataa se ehti olla käytössä, kun venäläiset tuhosivat sen helmikuussa 1716. Sen jälkeen kestikin vuosikymmenen ennen kuin Paltamo tointui isovihan suoneniskusta ja kykeni ryhtymään uuden kirkon rakennustöihin.
Kirkottoman vuosikymmenen aikana jumalanpalveluksia pidettiin muutamissa polttamatta jääneissä maalaistaloissa ja jopa ladossa, jossa kirkkokansan täytyi seistä jumalanpalvelusten aikaan sateessa ja tuiskussa. Ajan oloon seurakunta vaurastui kuitenkin sen verran, että uuden kirkon suunnitteluun päästiin käsiksi. Varoja kirkon rakentamiseen saatiin Pohjanmaan kirkkojen jälleenrakentamista varten vuonna 1723 kerätystä kolehdista. Huomattava lisä rakentamisrahastoon saatiin myös erikoisesti Paltamon kirkon rakentamista varten vuonna 1726 kootusta kolehdista.
Sen jälkeen rahaa oli sen verran, että rakentamistöihin uskallettiin ryhtyä. Paltamon kolmas (Kainuun 4. kirkko) rakennettiin kesällä 1726 eteläpohjalaisen kirkonrakentajasukuun kuuluneen Vöyrin Koskebystä kotoisin olleen Johan Simonpoika Knubbin (1678 (?)- 1740) johdolla. Vaikka hän kunnostautui isovihan jälkeen kirkonrakentajana Oulussa, Sotkamossa, Närpiössä, Lappfjärdissä ja Ruovedellä, vain hänen Paltamoon ja Pietarsaareen rakentamiaan kirkkoja voidaan tarkasti ottaen pitää uudisrakennuksina. Tavallisimmin hän kunnosti entisiä ja rakensi vain kellotapuleita.
Kirkonrakentaja Knubbin apuna oli 24 kirvesmiestä, jotka saivat varsin nopeasti kirkon pystyyn. Saman vuoden syyskuuhun mennessä ristikirkosta puuttuivat enää holvit, välikatot ja ikkunat sekä lehteri ja sisustus. Holvaus lienee valmistunut vuoden 1727 kuluessa, mutta sisustus vasta vuonna 1734. Vaikka kirkon rakentaminen oli vielä pahoin kesken, aloitettiin kirkon alttarimaalaukset. Viimeistä ehtoollista esittävän alttarimaalauksen maalasi maamme ensimmäinen naismaalari Margareta Capsia Oulun läänin maaherra R. W. von Essenin toimeksiannosta vuonna 1727. Alttarimaalausta on jälkeen päin pidetty hieman kömpelönä ja hienostelevana, mutta omana aikanaan paltamolaiset katselivat Jeesuksen ympärille kokoontuneita opetuslapsia silmät ymmyrkäisinä.
Kirkonrakentaja Knubb ei sen sijaan ilmaantunut kirkkotyömaalle kesän 1726 jälkeen, joten hänen jälkeensä kirkon rakennustöistä vastasi Grels Norling, josta tuli sittemmin Kajaanin linnan puuseppä. Kirkon erillinen kellotapuli valmistui vasta noin vuosina 1768 1769.
Paltaniemen Kuvakirkko on erityisen kuuluisa seinämaalauksistaan. Pitkään uskottiin, että niiden tekijä oli oululainen kirkkomaalari Toppelius. Niissä oli kuitenkin tyylillisiä eroja muihin Toppeliuksen maalauksiin ja lähdekriittisen tutkimuksen tuloksena useimmat alan tutkijat ovat sitä mieltä, että maalausten isä on kirkkomaalari Emanuel Granberg, joka maalasi ne vuosina 1778 – 1781.
Seinämaalaukset liittyvät Raamatun kertomuksiin ja tunnetuin niistä on kirkon sisäänkäynnin yläpuolelle maalattu Viimeinen tuomio, joka tarinoiden mukaan herätti aikoinaan seurakunnan naisväessä niin suurta kauhistusta, että mielialojen rauhoittamiseksi maalauksen kuohuttava alaosa oli peitettävä valkoisella maalikerroksella. Paltaniemen Kuvakirkon maalaukset rapistuivat aikojen saatossa ja niitä sen jälkeen useassa yhteydessä restauroitu mm. vuosina 1939 – 1940.
Kesällä 1992 Kuvakirkon katto korjattiin: se sai uuden paanukatteen, jonka toivotaan kestävän seuraavat 200 vuotta. Katon kunnostustöitä viivästytti se, ettei paanukaton korjauksessa tarvittavia tuohia tahtonut saada mistään. Venäjän sekavan tilanteen vuoksi niiden toimittaminen Karjalasta viivästyi. Onneksi tuohet viimein kuitenkin saatiin ja kunnostustöihin päästiin käsiksi. Uudesta ja entistä ehommasta katosta kertoi kirkon liepeillä leijuva väkevä tervantuoksu. Paanut pitää nimittäin tervata, jotta ne kestävät säiden armoilla mahdollisimman pitkään. Paltaniemen kirkkoa on viime vuosina käytetty lähinnä kesätapahtumien mm. kesähäiden ja kesäjumalanpalvelusten näyttämönä. Pyhättöön mahtuu kaikkiaan noin 800 kuulijaa.
Reijo Heikkinen