Maaseudulla kansakoulut olivat koko kylän kulttuurikeskuksia, jotka levittivät sivistyksen ilosanomaa lähiseudulle. Opettajat olivat vielä 1950-luvulle asti todellisia kansankynttilöitä, jotka vapaa-aikaansa säästelemättä toimivat koulunsa ja sen lähiseudun henkisinä primus motoreina. Monissa pitäjissä opettajat olivat musiikki- ja teatteriharrastuksen esitaistelijoita, puuhasivat aktiivisesti nuorisoseuroissa, uurastivat suojeluskuntatyössä ja päälle päätteeksi ahkeroivat myös kunnallispolitiikassa. Kansakoulujen järjestämät joulu-, äitienpäivä- ja kevätjuhlat olivat syrjäpitäjissä lähes ainoita vuotuisia juhlahetkiä, joihin perukoiden ihmiset saattoivat kokoontua suurin joukoin. Koulujen juhlista muodostuikin eräänlaisia vuotuisriittejä, joita odotettiin innokkaasti. Varsinkin kevätjuhla suvivirsineen jäi monen kansakoululaisen mieliin loppuelämäksi päivänpaisteisena ja elämänläheisenä juhlahetkenä.