M/S Kajaani IV vm. 1895
Aluksen varhaisvaiheet ovat monilta osin aukollisia ja tietojen saanti vaatisi perusteellisempia tutkimuksia kuin tässä on mahdollisuuksia. Se kuitenkin tiedetään, että laivaa on käytetty aikaisemmin Oulujärvellä hinaajana. Kajaani IV on tällä hetkellä Oulujärven selvästi vanhin ”wanha rouva”. Se on 17 metriä pitkä ja noin 5-6 metriä leveä. Aluksen voimanlähteenä on 40 hevosvoiman Wickström, joka antaa alukselle vakaan ja arvokkaan matkavauhdin, kuten Oulujärven laivaston nestorille kuuluukin. Heikki Hortlingin antamien tietojen mukaan aluksesta käytettiin aikaisemmin nimeä Lunkentus, mutta sen 1960-luvun alkupuolella ostanut arkkitehti Esko Laitinen nimitti laivan Kajaani IV:ksi.
Laitinen oli ostanut aluksen Jori Pesoselta, joka oli 1960-luvun alussa dieseloinut sen. Laitinen myi Kajaani IV:n puolestaan 1993 Hortlingille, joka teki siinä vuonna 1994 perusteellisen remontin, mm. pohja kunnostettiin ja sisätilojen lahot puuosat uusittiin. Kajaani IV:een rakennettiin myös sauna ja lämmitysjärjestelmä. Tällä hetkellä laiva on hyvässä kunnossa ja näyttää virkeänä mallia nuoremmilleen. (Tiedot saatu Heikki Hortlingilta 10.1.1999 ja Allan Sointamolta 9.1.1999)
M/S Kunto vm. 1901
M/s Kunto on Oulujärven toiseksi vanhin liikenteessä oleva alus. Aluksen varhaisvaiheet ovat hieman hämärän peitossa, mutta se tiedetään, että Oulujoen Uittoyhdistys osti aluksen vuonna 1933, mistä lähtien se toimi hinaajana Oulujärvellä. Kun Kunnon kunto rapistui, sitä käytettiin uittoyhtiön asuntolaivana ns. rannankeruussa, jossa kerättiin Oulujärven rannoille tuulten mukana ajautuneita irtopuita.
Laiva siirtyi yksityiskäyttöön vuonna 1983, jolloin Pauli Tirkkonen hankki laivan omistukseensa. Hän oli aikaisemmin työskennellyt uittoyhtiön telakalla, joten hän tunsi Oulujärven hinaajat kuin omat taskunsa. Ammattimiehen ottein Pauli Tirkkonen kunnosti Kunnon ja on käyttänyt sitä remontin jälkeen kesäisin huvialuksena Oulujärvellä. Aluksessa on 136 hevosvoiman Kontio-niminen dieselkone. Laiva on rekisteröity kahdeksalle hengelle. Talvisin Kuntoa säilytetään muiden Oulujärven vanhojen ladyjen tavoin Telakanrannassa. (Tiedot saatu 9.1.1999 laivan omistavalta Pauli Tirkkoselta)
S/S Kajaani vm. 1911
Kajaani I tunnettiin aikaisemmin nimellä Salo II, joka liikennöi vuodesta 1911 lähtien Kajaanin ja Vaalan välillä, mutta nouti usein matkustajia myös Paltaselällä Kiehimästä saakka. Salo II oli vuonna 1909 perustetun Oulujärven laivaosakeyhtiön lippulaiva. Yhtiön rahasampona oli ollut vuodesta 1899 Salo-niminen laiva, mutta se ei 1910-luvun vaihteessa enää kyennyt yksinään selviämään lisääntyneestä liikenteestä. Sen vuoksi laivayhtiö päätti rohkeasti laajentaa toimintaansa ja rakentaa Oulujärvelle uuden ja suuremman aluksen. Höyrylaivan piirustukset valmistuivat 1910.
Keväällä 1911 alus saatiin liikennöitävään kuntoon ja se aloitti purjehdukset Kajaanin ja Vaalan välillä. Siitä muodostui ajanoloon Oulujärven kuningatar, johon mahtui noin 150 matkustajaa. Laivan kapteenina oli pitkään Vilho Ilmari Pirinen. Kun Oulujärven laivayhtiön kannattavuus kävi 1930-luvulla kannattamattomaksi, Salo II myytiin Kajaanin Puutavara Oy:n hinaajaksi vuonna 1936 ja samalla matkustaja-alus alennettiin yhtiön varppialukseksi. Siitä tuli varppaajahinaaja Kajaani I. Laivassa oli kipparin lisäksi 8-henkinen miehistö.
Varppaamisessa Kajaani I ajoi noin 2,5 kilometrin päähän tukkilautasta ja ankkuroi sitten itsensä tiukasti pohjaan. Sitä ennen se oli laskenut perässään vahvan teräsköyden järvelle. Jottei köysi olisi uponnut syvyyksiin, siinä oli määrävälein tynnyreitä kannattamassa. Sen jälkeen alus ryhtyi kelaamaan teräsvaijeria kuin uistinmies ja veti samalla tukkilauttaa lähemmäksi. Kun vaijeri oli vinssattu loppuun ja lautta oli laivan kyljessä, operaatio uusittiin. Näin järeä tukkilautta vähä vähältä saatiin varpattua Kajaaninjokivarteen, josta pienemmät hinaajat kuljettivat puut tehtaalle. Tässä kuluttavassa työssä Kajaani I raatoi vuoteen 1959, jolloin se poistettiin käytöstä epätaloudellisena ja vanhanaikaisena. Varppaaminen oli auttamatta liian hidas tapa puutavaran kuljettamiseen.
Kun Kajaani Oy aikoi syksyllä 1963 romuttaa kaksi vanhaa hinaajaansa, sai metsänhoitaja Jaakko Ebeling tilaisuutensa. Hän oli pitkään haaveillut omasta aluksesta ja osti Kajaani I:n itselleen. Hän teki laivassa perusteellisen remontin yhdessä varatuomari Pentti Rautaman kanssa. Kesällä 1963 Ebeling kuvaili korjausoperaatiota näin:
”Ostettuani laivan se oli ollut jo viitisen vuotta käytöstä poistettuna ja aika huonossa kunnossa. Pahin työvaihe oli käytössä kolhiintuneen ja ruostuneen pohjan kunnostaminen. Korjaamista ja maalaamista oli joka puolella, ja tuntuu siltä, että työtä riittää. Kun toisen paikan saa kuntoon, on aloitettava toisesta. Kaikki tämä on kuitenkin mieluista työtä. Jokaisella matkalla voi nauttia entistä enemmän tekemistään korjauksista.”
Remontissa Ebeling asensi laivaan myös Amerikasta hankkimansa radioamatöörilaitteet, joiden avulla hän saattoi pitää yhteyttä maihin jo ennen nmt- ja gsm-puhelinten aikakautta. 1960-luvulta lähtien 23,5 metriä pitkä ja 5,8 metriä leveä vanha rouva on ollut Ebelingin omistuksessa ja hänen kesälomiensa kiintopiste. Laivassa tehtiin jokin aika sitten jälleen remontti ja alus on yhä hyvässä kunnossa. (Tiedot saatu: KS 29.7.1964 no 202; Kajaani I-laivan uusi rooli Oulujärven uivana kesähuvilana; Reijo Heikkisen kokoamia tietoja Oulujärven laivoista; Allan Sointamo 9.1.1999).
S/S Kouta vm. 1921
S/s Kouta tunnettiin aikaisemmin nimellä Vuokatti II. Tämä 24 metriä pitkä ja 5,5 leveä alus rakennettiin Ahlström Oy:n telakalla Varkaudessa 1920. Sen tilasi Sotkamon Höyrylaiva Oy ja alus aloitti liikennöimisen Kajaani ja Sotkamon välillä kesällä 1921. Sotkamon reitin vesiliikenteelle kävi samoin kuin Oulujärven laivaliikenteelle 1930-luvun puolivälissä: se ei kyennyt kilpailemaan nopeamman autoliikenteen kanssa. Sen vuoksi Sotkamon Höyrylaiva Oy myi Vuokatti II:n Oulujoen Uittoyhdistykselle hinaajaksi vuonna 1937.
Uittoyhdistys siirsi aluksen Oulujärvelle, jossa se palveli hinaustehtävissä vuoteen 1967 saakka. Sen jälkeen laiva rapistui, kunnes hammasteknikko Matti Kuorikoski ja lennonjohtaja Allan Sointamo päättivät hankkia sen omaan käyttöönsä. Miehet perustivat 1975 Oulujärven Höyrylaivamatkat -nimisen yhtiön, jonka tarkoituksena ei ollut niinkään rahanteko vaan vanhan höyrylaivaperinteen vaaliminen.
Miehet ristivät ostamansa Vuokatti II:n S/s Koudaksi ja ryhtyivät kunnostamaan alusta. Kunnostustyö kesti noin kaksi vuotta ja vasta sen jälkeen laivalla voitiin aloittaa liikennöinti. Tilausmatkoja pyritään tekemään vain sen verran, että laivasta aiheutuvat kulut saadaan peitettyä. Kouta onkin Suomen pohjoisin matkustajaliikenteeseen katsastettu höyrylaiva. Siihen voi kohtuudella ottaa noin 60 matkustajaa. Koudan ylläpito on työlästä, sillä vanha rouva vaatii jatkuvaa kunnostamista.
Laivan liikkeelle saamisessa on oltava aikaa. Ennen kuin Kouta irtaantuu laiturista, sitä pitää ensin lämmittää kolme neljä tuntia, jotta kattilan paine saadaan riittävän korkeaksi. Koudan ns. voimaluku on 450, mikä saadaan siten, että kerrotaan kattilan tulipinta-ala vesikuutiometrimäärällä. Kattilatilavuus on viisi kuutiota ja käyttöpaine kahdeksan kiloa. Hyväkuntoisessa höyrykoneessa on 121 indikoitua hevosvoimaa. Sen syväys on puolestaan 1,6 metriä ja paino 60 tonnia. Koudan kyydissä ei ole koskaan kiire, sillä laivan matkanopeus on kuusi solmua.
Vuonna 1988 Matti Kuorikosken ja Allan Sointamon työ höyrylaivaperinteen vaalimisessa sai julkisen kiitoksen, kun heille myönnettiin Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahaston 10000 markan tunnustus. Koudalla tehtyjen risteilyjen avulla Oulujärvi on avarine selkineen tullut tutuksi sadoille sellaisille ihmisille, joilla ei ole omaa venettä.
Vuonna 2011 Kouta-laiva vaihtoi omistajaa, sillä se siirtyi tuolloin perustetun Oulujärven Laivaosakeyhtiön omistukseen. Yhtiön omistivat Jouko Hyvönen, Olli Leppänen ja Ari Pihlajaniemi. Nuorten yrittäjien ansiosta Koudan käyttöaste on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi ja sen avulla tuhannet matkailijat ovat kesäisin päässeet tutustumaan laivamatkojen ansiosta Oulujärveen ja sen eri kohteisiin. (Tiedot saatu: Pohjolan Työ 16.6.1988; S/s Kouta avasi Oulujärven höyrylaivakesän; KS 9.5.1988; Tunnustuspalkinto höyrylaivaperinteen elvyttämisestä; Poiju 1996; S/ s Kouta purjehtii höyryn voimalla; Allan Sointamon antamat tiedot 9.1.1999; http://www.oulujarviristeilyt.fi/kouta )
M/S Ämmäkoski vm. 1928
M/s Ämmäkoski on valmistunut alunperin Kotkan satamahinaajaksi. Missä vaiheessa laiva on tullut Oulujärvelle, ei ole tarkoin tiedossa. Se kuitenkin tiedetään, että alus toimi Kajaani Oy:llä hinaajana ylävesillä. Alukselle sattui paha onnettomuus 7.7.1977 Sotkamon Tenetillä, jolloin kaksi laivamiestä hukkui. Hinaaja nostettiin kuitenkin ylös ja kuljetettiin sen jälkeen säilytettäväksi Kuurnan rantaan. Siellä Ämmäkoski pääsi varsin huonoon kuntoon, varsinkin sen sisätilojen puuosat menivät piloille.
Vuonna 1982 Pentti Kinnunen ja Veli-Pekka Kinnunen ostivat aluksen ja tekivät siihen perusremontin, jossa laivan kone uusittiin kokonaan. Ämmäkosken vanha noin 10 000 kiloa painanut ja runsaasti tilaa vienyt kone poistettiin ja alukseen asetettiin uusi 200 hevosvoiman Volvo Penta-dieselkone. Aluksen vakauden säilyttämiseksi kölipainoksi pantiin 10 tonnia sepeliä. Nykyisin M/s Ämmäkoski on yksityiskäytössä Oulujärvellä. (Tiedot saatu 9.1.1999 Veli Kinnuselta)
Reijo Heikkinen