Sutela kukkivien tuomien katveessa

Teksti ja kuvat

Reijo Heikkinen

Paltaniemen kylämaisemaan on yli 200 vuoden ajan kuulunut vanha Sutelan maakapteenin virkatalo avarien peltojen keskellä. Maatilan syntyhistoria ulottuu kuitenkin yli 320 vuoden päähän, aina vuoteen 1673 saakka, jolloin Sutelan kantatila perustettiin.

Sutelan maakapteenin virkatalon vaiheet tunnetaan varsin tarkkaan, sillä talosta on säilynyt runsaasti asiakirjoja, joiden pohjalta talon historiaa on tutkinut Hyrynsalmen nimismiehenä vuosisadan alkupuolella toiminut H. V. Claudelin. Hän julkaisi 1930-luvun lopulla teoksen Sutela. Piirteitä Sutela-nimisen tilan vaiheista, joihin liittyy kappale Kainuun kansan historiaa. Hänen lisäkseen Sutelan vaiheita on selvitellyt 1900-luvun alkupuolella Kainuussa vaikuttanut kihlakunnan kruununvouti Gustav Enwald.

Sutelan päärakennus

Maaliskuun 10. päivänä 1681 tehdyllä ja kuningas Kaarle XI:n tammikuun 11. päivänä 1683 vahvistamalla välikirjalla vapautettiin Kajaanin kihlakunnan asukkaat tuohon aikaan kovin tavallisesta sotaväenotosta. Sen vastapainoksi sitoutuivat kihlakuntalaiset sodan syttyessä asettamaan 150 miestä varusväkenä Kajaanin linnaan ja suorittamaan sen lisäksi muitakin heille asetettuja velvoitteita. Kun Kajaanin linna sitten vuonna 1716 tuhottiin, muodostettiin linnan varusväeksi asetetusta miehistöstä vuonna 1725 erityinen Pohjanmaan rykmenttiin kuuluva komppania, jonka komentajana toimi ns. maakapteeni.

Paltaniemen Museotien koivikkoa Sutelan seutuvilla.

Vuonna 1788 Kajaanin komppania muutettiin Pohjanmaan rykmenttiin kuuluvaksi pataljoonaksi, johon kihlakuntalaiset sitoutuivat asettamaan riittävän vahvan nostoväkiosaston. Mainitun pataljoonan miesvahvuus oli kaikkiaan 709 miestä, joista kainuulaisia oli 607 miestä. Loput eli 102 miestä kuuluivat Kuusamon komppaniaan. Tämän komppanian ohella Kajaanin pataljoonassa oli Kemijärvellä, Paltamolla, Sotkamolla ja Hyrynsalmella omat komppaniansa.

Sutelan aittarakennus

Vuonna 1787 säädettiin, että Kajaanin komppanian upseereille ja virkailijoille oli varattava Kajaanin kihlakunnasta virkataloja. Ne hankittiin tavallisesti valtion toimesta, mutta Kajaanin komppanian silloisen maakapteenin Samuel Johan Löthmanin anottua kihlakuntalaisilta virkataloa, seudun asukkaat sitoutuivat omilla varoilla ostamaan virkataloksi puolet Sutelan tilasta no 1 Paltamon pitäjän Paltaniemen kylästä.

Kajaanin kihlakunnan edustajat suostuivat ostoon, vaikka lakipykälistä ei löytynytkään kohtaa, jonka perusteella heidän olisi pitänyt hankkia kyseinen virkatalo. Paltaniemeläiset Henrik ja Karl Costiander myivät tuolloin omistamastaan Sutelan tilasta puolet maakapteenin virkataloksi, sillä paikkaa, varsinkin sen laajoja tiluksia pidettiin tarkoitukseen sopivana. Tilakauppa tehtiin vuonna 1787, jolloin Sutela jaettiin. Seuraavana vuonna saatiin virkatalo viimein valmiiksi. Sutelanperä säilyi perintötilana vuoden 1787 jälkeen.

Sutelan pellot ovat Paltaniemen viljavimpia.

Sen jälkeen virkataloon kuuluvaa tilaa on kutsuttu Sutelaksi ja jäljelle jäänyttä osaa Sutelanperäksi. Kun Kajaanin komppania ruotujakolaitoksen lakkautuksen yhteydessä vuonna 1809 lakkautettiin, jäi Sutelan virkatalo valtion määräysvaltaan. Majuri Löhtmanin kuoltua 16.9.1808 Suomen sodassa hänen leskensä anoi Oulun läänin maaherralta asumisoikeutta talossa. Siihen suostuttiin, koska leski oli miehensä kuoltua jäänyt suuriin taloudellisiin vaikeuksiin yhdeksän lapsensa kanssa. Löthmanin leski asui talossa lapsineen vuoteen 1814 saakka. Sen jälkeen tila siirtyi vuokraajalta toiselle.

Vuodesta 1868 lähtien talo oli pitkäaikaisesti Cajanerin suvun vuokratilana. Aluksi se vuokrattiin Paltamon nimismies Jakob William Cajanerille kolmeksi vuodeksi, mutta vuonna 1869 tehdyllä vuokrakirjalla se vuokrattiin hänelle 50 vuodeksi eli vuosiksi 1870–1920. Talossa asuivat nimismies J. W. Cajanerin ohella hänen veljensä henkikirjoittaja Erik Cajaner sekä heidän kaksi siskoaan Amanda Maria ja Fredrika Katarina Cajaner, jotka hoitivat talon emännyyttä.

Tuo aika oli Sutelan tilan todellista kukoistuskautta, sillä Cajanerit pitivät talon tiluksineen hyvässä kunnossa, mm. sen puutarha oli seutukunnan ylpeys erikoisine kasveineen. Tuolloin Sutela oli myös seudun säätyläisten vilkkaan seuraelämän keskuksena, jonne kaikki Paltaniemen säätyläiset kokoontuivat. Joukossa olivat myös Lönnbohmit, runoilija Eino Leinon isä, äiti ja muut sukulaiset. Cajanerien veljesparin kuoltua ja vuokra‑ajan päätyttyä vuonna 1902 alkoi Sutelan vähittäinen rappio.

Cajanerin sisarusten perhehauta sijaitsee

Paltaniemen vanhalla hautausmaalla.

Tilan alkuperäinen omistusoikeus oli jäänyt kuitenkin epäselväksi vuoden 1809 jälkeen. Valtion tulkinnan mukaan tila kuului valtiolle, kun taas kihlakuntalaiset katsoivat sen kuuluvan manttaalikunnille. Omistusoikeuden epäselvyydestä käynnistyi pitkäaikainen oikeustaistelu valtion ja manttaalikuntien välillä. Käyn tuon pitkän oikeusprosessin vaiheet vain lyhyesti läpi.

Ensimmäisen kerran manttaalikunnat ottivat Sutelan talon omistusasian esille vuonna 1809 Porvoon valtiopäivien yhteydessä, jolloin ne anoivat valtiolta, että ne pääsivät irti virkatalolle maksettavista jyväkapoista ja Sutela palautettaisiin rakentajien haltuun, jotta tila voitaisiin myydä. Anomus ei tuonut kuitenkaan tulosta. Seuraavan kerran manttaalikuntien edustajat esittivät anomuksen vuonna 1822 Oulun läänin maaherralle, mutta yhtä laihoin tuloksin. Sen jälkeen asia unohtui useaksi kymmeneksi vuodeksi, sillä kolmas anomus tehtiin vasta vuonna 1908. Vuonna 1926 tehtiin sitten kuntien aloite asian ottamisesta uudelleen käsittelyyn. Manttaalikunnat tekivät viimeisen anomuksensa vuonna 1928, mutta jälleen tuloksetta. Niinpä ne luovuttivat vuonna 1929 Sutelaa koskevat oikeutensa Kainuun kunnille, jotka seuraavana vuonna ottivat ne vastaan.

Sutelan rantamia. Paltaselkää saarineen.

Kunnat tekivät nyt uuden anomuksen tilan luovuttamisesta kuntien omistukseen vuonna 1930. Vuonna 1932 asiasta tehtiin vielä eduskunta-aloite, minkä jälkeen kunnat luovuttivat takaisin Sutelan tilan oikeudet manttaalikunnille. Asiaa oli tuossa vaiheessa palloteltu jo yli 100 vuotta eikä kiistan loppua ollut vielä näkyvissä. Noihin aikoihin asiaan tarttui Paltaniemen Törmässä syntynyt lakitieteen kandidaatti Johannes (Janne) Karvonen, josta myöhemmin tuli Kajaanin kaupunginjohtaja.

Sutelan peltoja

Paljolti juuri Johannes Karvosen selvitysten ansiosta aloitettiin oikeudenkäynti valtiota vastaan vuonna 1933. Pitkällisen oikeusprosessin jälkeen Vaasan hovioikeus vahvisti 7.8.1936 kihlakunnanoikeuden päätöksen, jonka mukaan Sutelan tila kuuluu manttaalikunnille. Näin sukupolvia kestänyt oikeustaistelu oli päättynyt ja manttaalikunnat olivat selvinneet kiistassa voittajana. Asutushallitus luovutti 23.10.1936 päivätyllä kirjeellä tilan manttaalikuntien edustajille. Manttaalikunnat luovuttivat tilan puolestaan Kainuun sotainvalidien käyttöön vuonna 1941. Sutela siirtyi Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri ry:n hallintaan vuonna 1945.

Piiri on siitä lähtien hallinnut tätä kulttuurihistoriallisesti arvokasta tilaa, jonka kunniakkaat vaiheet ovat oleellinen osa Paltaniemen ja koko Kainuun historiaa. Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri ry on ylläpitänyt Sutelassa vuosikymmeniä kesäkotia. Tilalla on järjestetty myös veljesliiton erilaisia kesätapahtumia. Alkuvuosina Sutelassa pidettiin jopa erilaisia ammattikursseja sodissa vammautuneille. Vuosien saatossa Sutela rapistui ja niinpä se päätettiin kunnostaa 1980-luvun alkupuolella. Vuodesta 1982 lähtien Sutelan tilalla järjestettiin kesäisin ratsastusleirejä, mutta sittemmin nekin ovat loppuneet. Viime aikoina Sutelasta on kaavailtu matkailukohdetta Eino Leino -talon tapaan.

Taiteilija Kalevi Tuhkanen ja maanviljelijä Seppo Tuhkanen

Sutelan tilan perinnekiven paljastustilaisuudessa 17.6.1995.

Kunnioittaakseen Sutelan tilan arvokasta historiaa ja juhlistaakseen perustamisensa 50-vuotistaivalta Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri ry laittoi tilalle Sutelan vaiheista kertovan perinnekiven, jonka paljastettiin 17.6.1995 ja luovutettiin Kajaanin kaupungille. Perinnekiven paljastustilaisuudessa oli monia paltaniemeläisiä, joiden mielestä oli hyvä, että tilan kivessä olevassa laatassa muistutetaan kainuulaisia Sutelan kunniakkaasta historiasta ja siitä sitkeydestä, jolla kainuulaiset aikoinaan voittivat pitkällisen oikeustaistelunsa ja hankkivat tilan sotainvalidien käyttöön.

Reijo Heikkinen

26.11.2006

Lähteet

Claudelin H.V., Sutela. Piirteitä Sutela-nimisen tilan vaiheista, joihin liittyy kappale Kainuun kansan historiaa. Kajaani 1938.

Heikkinen Reijo, Paltaniemi – Kainuun kulttuurin kehto. Kajaani 1993.

Keränen Katariina, Paltaniemi Paltamon kulttuurikeskuksena 1800-luvun puolivälistä rautatien aiheuttamaan murrokseen. Tampereen yliopisto. Julkaisematon laudaturtyö 1970.