Teksti ja kuvat

Reijo Heikkinen

Kajaanista ja Kainuusta puuttui suurteollisuus vuoteen 1907 asti. Tuolloin Kajaanin Tihisenniemelle perustettiin Kajaanin Puutavaraosakeyhtiö. Se työllisti pian huomattavan osan Kajaanin ja sen lähiseutujen asukkaista. Tehtaan kupeelle Makkolaan kehittyi vireä työläisyhdyskunta, mutta asutusta alkoi kohota myös Kajaaninjoen pohjoispuolelle Asuntolaan ja Uuteenkylään.

Uusikylästä Nakertajaksi

Uudenkylän eli nykyisen Nakertajan perustamisvuosi on hämärän peitossa, mutta tiettävästi kylän vanhin talo, Kalliokangas, on rakennettu vuonna 1906. Uudenkylän asukkaat, ensimmäisen polven teollisuustyöläiset, saivat puutavaran mökkeihinsä yhtiöltä ja pystyttivät iltaisin pytinkejään töiden päätyttyä. Koska rakentaminen oli usein melko suunnittelematonta ja rakennustarpeet monesti mitä milloinkin yhtiöltä sattui saamaan, paikalliset asukkaat kutsuivat rakennustapaa nakertamiseksi, joka lienee paikallinen vastine käsitteille näprääminen, nakuttelu ja naputteleminen.

Sen vuoksi tehdasyhdyskuntaa kutsuttiin pian epävirallisesti Nakertajaksi. Asiakirjoissa sen virallinen nimi oli kuitenkin hieman steriili Uusikylä, joka ei erottanut aluetta muista kylistä kovin hyvin. Suomessa oli sitä paitsi useita Uusikylä‑nimisiä paikkoja, joten asukkaiden posti tahtoi usein kulkeutua minne sattui. Kesti kuitenkin vuoteen 1957 saakka ennen kuin asuinalueen nimi virallisesti muutettiin Nakertajaksi. Siitä lähtien sitä on virallisestikin kutsuttu tällä omaleimaisella ja hieman lystikkäällä nimellä. Nimi on sen verran erikoinen, että se jää kertakuulemisella satunnaisenkin kulkijan korvaan.

UPM:n Kajaanin tehdas on aloittanut toimintansa

vuonna 1907. Se tunnettiin aikaisemmin nimellä

Kajaani-yhtiö ja se tarjosi leivän myös

Uudenkylän asukkaille.

Tämän alueen hallinnolliset vaiheet ovat olleet kainuulaisittain hyvin kirjavat, sillä muualla kihlakunnassa ei Paltaniemeä ja Kirkkoahoa lukuun ottamatta ole kylää, joka olisi ollut kolmen kunnan omistuksessa. Nakertaja kuului alun perin Paltamon pitäjään, jonka keskus oli Paltaniemellä. Vähitellen Paltaniemi menetti kuntakeskuksen asemansa Kiehimälle, jonne kohosi vuonna 1946 Ilmari Launiksen suunnittelema uusi kirkko. Näin eivät Oulujärven pohjoispuoliset kylät olleet enää riippuvaisia Paltaniemestä samalla tavoin kuin aikaisemmin.

Oulujärven Paltaselän eteläpuolelle jääneet kylät Paltaniemi, Kirkkoaho ja Uusikylä sekä järven pohjoispuolisista alueista Varisniemi halusivat muodostaa oman seurakunnan, mutta hankkeesta ei tullut kuitenkaan mitään. Niinpä Paltamon liekanarussa pitkään ollut Kajaanin maalaiskunta toteutti pitkään vireillä olleen hankkeensa ja sulautti Paltaniemen, Kirkkoahon ja Uudenkylän itseensä 1.1.1954 tehdyllä kuntaliitoksella. Nakertaja pysyi Kajaanin maalaiskunnan osana 23 vuotta, kunnes koko kunta liitettiin pitkällisen kädenväännön jälkeen Kajaanin kaupunkiin 1.1.1977 tehdyllä kuntaliitoksella. Nakertaja on ollut 30 vuotta yksi Kajaanin monista lähiöistä.

Nakertajan vanhaa rakennuskantaa. 1920-luvulla

rakennettuja taloja on kylässä vielä jäljellä, vaikka

uudet omakotitalot valtaavatkin alaa.

Vanhan nakertajalaisen sanonnan mukaan kylään ei päässyt kuin ”suvet ja pirut" eli kylän kulkuyhteydet olivat 1900-luvun alkupuolella huonot ja elämä perin vaatimatonta ja alkeellistakin, mutta omalla tavallaan myös hyvin värikästä. Lasten koulumatkat Paltaniemelle olivat pitkät, joten omaa kansakoulua toivottiin hartaasti. Nakertajan koulun eli entisen Paltamon Uudenkylän kansakoulun perustamisvuonna voidaan pitää vuotta 1922, jolloin koulu aloitti toimintansa Hukkasen veljesten omistamassa talossa.

Nakertajan kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Fanny Hasselgrén. Heti alusta alkaen Uudenkylän koulu pääsi Kainuun Leivän isän, Kajaani-yhtiön suojelukseen. Tukeakseen koulun toimintaa yhtiö tarjosi Paltamon kunnalle vuokratukea koulun ylläpitämiseksi. Yhtiön edustajana koulun johtokunnassa oli insinööri Kolho, joka järjesti yhtiöltä myös avustuksia varattomien oppilaiden hyväksi.

Uudenkylän kansakoulun opettajaksi valittiin vuonna 1923 Otto Mustonen, jolle tuli muutaman vuoden kuluttua kuitenkin selviä erimielisyyksiä johtokunnan kanssa taloudenhoidosta. Riitojen taustalla näyttävät olleen myös poliittiset syyt, sillä särmikkään Mustosen suojeluskuntamieliset ja selkeän oikeistolaiset mielipiteet olivat ristiriidassa työläishenkisten nakertajalaisten mielipiteiden kanssa. Polemiikkia käytiin myös paikallisten lehtien palstoilla.

Nakertajan kansakoulu sai oman koulutalon vuonna 1924.

Kajaani-yhtiö tuki koulun rakentamista monin tavoin.

Oman koulutalon Nakertaja sai vuonna 1924. Sen kustannusarvio oli yhteensä

400 000 silloista markkaa. Rakennus oli kaksikerroksinen ja huomattavan tilava ajan olot huomioiden. Se oli tuohon aikaan koko Paltamon pitäjän suurin kansakoulu, jonka toteutuminen ei olisi onnistunut, jollei yhtiö olisi tukenut rakentamista. Aikalaiset kertoivat nakertajalaisilla olleen niin kiire koulua pystyttäessään, että rakennuksen massiiviset hirret eivät ehtineet riittävästi kuivua.

Kun rakennus otettiin käyttöön, kuivuvat hirret pitivät, varsinkin pakkaskausina, jatkuvaa narinaa ja kitinää. Hirsien vetäytymisen seurauksena koulun seiniin jäi jopa nyrkin mentäviä rakoja, joista sitten syksyn vihuripäät ja sateet tunkivat sisälle synnyttäen kosteus- ja homeongelmia. Jossain vaiheessa muutaman luokan lattian keskelle ilmestyi lähes metrinen pahka. Syynä oli ilmeisesti lattiarakenteiden paisuminen kosteuden takia. Niinpä oppilaiden pulpetit valuivat pahkan kohoamisen myötä luokan seinustoille. Monien korjausoperaatioiden jälkeen koulun tilat saatiin kuitenkin jonkinlaiseen kuntoon eikä koulua tarvinnut hajottaa, kuten eräässä vaiheessa harkittiin.

Nakertajalaisten työmatkat yhtiölle olivat ongelmallisia

aina 1980-luvun lopulle, jolloin saatiin ponttonisilta yhtiön

rannasta Kajaanin hautausmaan kupeelle. Aikaisemmin joki

ylitettiin veneillä tai tilapäistä lankkusiltaa pitkin.

Omien asioiden kohentamisessa nakertajalaiset ovat olleet esimerkillisen ahkeria.

Sähköt syttyivät Nakertajassa ensimmäisen kerran vuonna 1945 Uudenkylän Sähköosuuskunnan toimesta. Uudenkylän Puhelinosuuskuntakin perustettiin vuonna 1948. Kaiken kaikkiaan Nakertajassa on perustettu 14 yhdistystä tai erilaista osuuskuntaa.

Vuoden 1954 kuntaliitoksessa Uusikylä siirtyi osaksi Kajaanin maalaiskuntaa. Kajaani-yhtiön laajentumisen myötä alueen väkiluku kasvoi koko ajan. Alueelle rakennettiin runsaasti yhtiöläisten omakotitaloja. Myös kaupungista riitti tulijoita maalaiskunnan suosiessa verotussyistä tätä muuttoliikettä.

Vuosien saatossa Nakertajaan kehittyi ihmisläheinen ja sosiaalisesti esimerkillinen asuinalue. Tarkastelen seuraavassa niitä tekijöitä, jotka nostavat Nakertajan standardilähiön yläpuolelle ihmisläheisyyden ja viihtyvyyden osalta.

Kaupunkisosiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että tietynlaiset asuinympäristöt ovat asukkaiden kannalta erityisen viihtyisiä. On havaittu, että ennen muuta entiset työläiskaupunginosat ja -lähiöt ovat olleet asumisviihtyvyyden osalta mallikelpoisia asuinalueita. Tällaisia ovat olleet perinteisesti mm. Helsingin Kallio, Tampereen Pispala ja Amuri, Turun Raunistula ja samoin kuin Viipurin Kolikkoinmäkikin.

Värikäs auringonlasku Nakertajan rantamilla.

Kajaanissa juuri Nakertajan asuinalue – ainakin historiallisesti – kuuluu samaan kategoriaan viihtyvyydeltään. Perinteisesti sosiaalisen ja ihmisläheisen kaupunkiyhteisön tunnuspiirteitä ovat olleet seuraavat seikat:

Vähäinen väestömäärä

Viihtyisän kaupunginosan väestömäärä ei saa olla liian suuri. Sen tulisi olla niin pieni, että jokaisella olisi suora yhteys toiseen ihmiseen tai ainakin suora tietokanava saada selvyyttä toisesta ihmisestä. Nakertaja oli aikaisemmin Paltamon ja Kajaanin maalaiskunnan yhteydessä asukasmäärältään varsin vähäinen kylä, jossa jokainen tunsi toisensa. Se loi tietynlaista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Sittemmin Nakertaja on huomattavasti laajentunut ja sen kylkeen on kohonnut myös uusi asuinlähiö Hetteenmäki, mutta alue on laajentunut horisontaalisesti, joka taannut sen, että seudulla on säilynyt entisaikain kyläidyllin piirteitä.

Matala asumistaso

Nakertaja on ollut vanhastaan pientaloaluetta, jossa Kajaani-yhtiön työntekijät aikoinaan ryhtyivät nakertamaan vähä vähältä pieniä pyntinkejään kuka jätelaudoista kuka mistäkin. Pienten, muutaman huoneen talojen ympärillä olivat vähäiset piha- ja ryytimaat, joissa kasvatettiin perunoita ja juureksia työläisperheiden tarpeisiin.

Nakertajan taloja ei aikoinaan rakennettu tiukkojen piirustusten

mukaan vaan jokainen nakersi talonsa ”tupakka-askin piirustusten”

mukaisiksi. Taloja ei myöskään sijoitettu viivasuoriin riveihin

vaan jokainen sijoitti pytinkinsä miten halusi.

Matala asumistaso takasi sen, että alueen ihmisten arkipäivässä oli runsaasti erilaista arkipäivän puuhailua, kuten polttopuiden hakkuuta, vedenhakua ennen vesijohtoa, puutarhanhoitoa, pyykin kuivausta ja muita arkipäivän askareita. Pientalovaltaisuuden vuoksi yhteisö oli mm. lasten ja nuorten helposti hahmotettavissa ja se vahvisti lasten turvallisuuden tunnetta.

Nakertajan uusia omakotitaloja.

Pientalovaltaisuus on edelleen Nakertajan leimallinen piirre. Myönteistä on myös se, että Nakertajan talot ovat poikenneet toisistaan hieman ulkonäöltään, väriltään ja huoneratkaisuiltaan. Näin niissä on persoonallista leimaa eivätkä ne muistuta muiden kaupunkien tyyppitaloja, jotka on tehty samalla sapluunalla. Tosin uudisrakennuksissa tyyppitaloja on jo huomattavasti enemmän. Näiltä osin Hetteenmäki poikkeaa perinteisestä nakertajalaisesta mallista.

Hetteenmäen asuinlähiö rakennettiin 1980-luvulla.

Vähäinen muuttoliike

Nakertajalle on ollut vanhastaan leimallista se, että siellä ihmiset ovat asuneet vuosikymmeniä ja muuttoliikettä on ollut vasta viime vuosina. Kun ihmiset asuvat samalla seudulla pitkän aikaa, he oppivat tuntemaan toisensa hyvin ja oppivat hyvin asuinyhteisönsä normiston.

Nakertajalaisia vuonna 2005 järjestetyssä kyläjuhlassa.

Perinteiset kyläjuhlat kokoavat Nakertajassa vielä väkeä.

Pitkäaikainen asuminen on myös juurruttanut asukkaisiin sitkeän me-hengen, jonka tulokset ovat näkyneet varsinkin vuonna 1982 työnsä aloittaneen kyläyhdistyksen toiminnassa. Vähäisen muuttoliikkeen ansiosta Nakertajaan on syntynyt luontevasti pitkäkestoisia naapuruuskontakteja, jotka ovat selvästi lisänneet ihmisten keskinäistä kanssakäyntiä ja vahvistaneet yhteenkuuluvuuden tunnetta ja me-henkeä.

Sosiaalisesti yhtenäinen väestö

Nakertajalaiset olivat enimmäkseen vuonna 1907 perustetun Kajaanin Puutavaraosakeyhtiön palveluksessa. Yhtiö oli heille todellinen Leivän isä, kuten seudulla tavattiin sanoa. Yhtiöstä he saivat palkan lisäksi talojensa rakentamisessa tarvittavan puutavaran. Näin Nakertajan väestöllä olivat suunnilleen samanlaiset aineelliset elämänolosuhteet ja suunnilleen samanlaiset elämänkokemukset, mikä selvästi yhdisti seudun asukkaita.

Nuoret nakertajalaiset hoitavat ammattitaidolla

Tapio Suvanteen johdolla nettitelevisiolähetyksiä.

Tällä seikalla oli monia mentaalihygienisiä etuja, sillä näin asuinalueelle muodostui tiheitä sosiaalisia verkostoja eikä kukaan joutunut olemaan yksin. Asukkaiden välistä vuorovaikutusta lisäsi myös se, että seudulla asui paljon läheisiä sukulaisia, kuten veljiä ja siskoja sekä isovanhempia sekä lapsuudenystäviä ja työtovereita, joiden kanssa oltiin päivittäin tekemisessä. Asuinmiljöö tarjosi jokapäiväisessä elämässä runsaasti tilanteita, joissa ihmiset kohtasivat toisensa arkipäivän askareissa.

Vaihteleva ympäristö ja rikas historia

Nakertajassa ympäristö on varsin vaihtelevaa. Sen elämää on kautta vuosien dominoinut asuinalueen eteläpuolella virtaava Kajaaninjoki, joka on tarjonnut mm. kalastusmahdollisuuksia seudun miehille. Jokea myöten ihmiset ovat päässeet veneillään myös Paltajärvelle ja Paltasalmen kautta Oulujärvelle, jossa retkikohteena usein oli Ärjänsaari. Se oli 1920-luvulta lähtien monen nakertajalaisen samoin kuin muidenkin yhtiöläisten kesäparatiisi, jossa voitiin viettää vähäiset lomapäivät uiden ja rantamilla loikoen. Yhtiö järjesti lapsille saarella myös kesäleirejä, jotka ovat jättäneet monen sukupolven mieleen valoisia lapsuuden muistoja.

Kajaani-yhtiö järjesti Ärjänsaarella Nakertajan lapsille

1930- ja 1950-luvuilla ohjattuja kesäleirejä.

Nakertajan lähiympäristössä on ollut myös Paltaniemi, jolla on ollut pitkä vaiherikas historia, josta nakertajalaisetkin ovat päässeet osallisiksi. Vuosien saatossa myös Nakertajan omaan historiaan on tullut lisää aineksia, jotka ovat jääneet elämään seudun tarinaperinteeseen ja suusanalliseen muistitietoon.

Tunnettuja ovat mm. Nakertajan koulun opettajaan Otto Mustoseen liittyvät tarinat ja suullinen muistitieto. Hänhän toimi pitkäaikaisena kansakoulun johtajana vuosina 1923–1960. Mustonen oli luonteeltaan kova, jopa ankara kurinpitäjä ja saattoi tarinoiden mukaan ampua paukauttaa pistoolilla kattoon, mikäli luokka melusi liikaa. Talvisodan pommitusten aikana hän vei kuulemma oppilaat läheiseen metsään pommi-iskujen pelossa ja tulitti puun alla ollessaan venäläiskoneita rakkaalla pistoolillaan.

Vaikka hänellä alkuvuosina oli monia erimielisyyksiä kyläläisten kanssa – he kun eivät voineet hyväksyä kaikkia Mustosen opetusmenetelmiä eivätkä ideologisia näkemyksiä – suhteet kuitenkin tasaantuivat vuosien saatossa. Sotilaallisuutensa vastapainoksi Mustonen oli myös suuri luonnonystävä ja kunnosti uuden koulunsa ympäristön monipuolisin istutuksin, joita paikkakuntalaiset ja ulkopuoliset ohikulkijat kävivät ihailemassa. Lisäksi hän suoritti monia luonnontieteellisiä tutkimuksia ja geologisia selvityksiä Kainuun kallioperästä.

Kesällä 1939 ikämies Mustonen tarttui lapioon ja kyläläisten ihmetykseksi ryhtyi jättiurakkaan: pelkän puulapion avulla hän kaivoi omin voimin 37 metriä pitkän, 16 metriä leveän ja paikoin 2,5 metriä syvän tekolammen. Sen rantamille hän istutti valko- ja suomenlumpeita ja muita vesikasveja. Myöhemmin Mustonen naureskeli eräälle paikallistoimittajalle: “Kyllä siinä hiki tippui, mutta olipahan sitten harjoitusta Karjalan kannaksen linnoitustöihin, jonne lähdin työmaaltani.“

Opettaja Otto Mustosen puulapiolla kaivama

lampi on äskettäin entisöity.

Variksen pelättimiä Vanahiksen pihalla. Kyläyhdistys on

järjestänyt Nakertajan entisellä kansakoululla monenlaisia

tapahtumia ja tempauksia.

Myöhemmin tuo sinnikkyyden symboli, Mustosen lampi kasvoi lähes umpeen entisen kansakoulun, nykyisen kierrätyskeskuksen luoteiskulmalla. Alue on kuitenkin edelleen rehevää ja lammen rannalla kasvaa vielä harvinaisia kasveja. Sittemmin lampi kunnostettu lähes sellaiseksi, jollainen se oli kukoistuksensa päivinä.

Myös Nakertajan vanhaan kansakouluun eli nykyiseen Vanahikseen liittyy runsaasti suusanallista perinnettä ja muistitietoa. Kylän koulu on ollut koko Nakertajan keskus ja monien virikkeiden tarjoaja.

Vuoden 1954 kuntaliitoksessa Uudenkylän koulu siirtyi osaksi Kajaanin maalaiskunnan koululaitosta. Kajaani-yhtiön laajentumisen myötä alueen väkiluku kasvoi koko ajan. Alueelle rakennettiin runsaasti yhtiöläisten omakotitaloja. Myös kaupungista riitti tulijoita maalaiskunnan suosiessa tätä muuttoliikettä verotussyistä. Vähitellen kävi selväksi, ettei vanha koulu enää riitä kasvaville oppilasjoukoille.

Uuden koulutalon rakentaminen viivästyi erityisesti sen vuoksi, ettei Paltamon kunta liitosriidan vuoksi juuri uhrannut resursseja Nakertajan hyväksi, joten alueen koulukurjuus jatkui. Paltamo ei halunnut sitoa itseään suuriin rakentamisinvestointeihin. Tilanahtauden vuoksi Nakertajan ja lähettyvillä olevan Asuntolan koulut liitettiin samaan koulupiiriin vuonna 1965, jolloin Asuntolan koulusta muodostettiin eräänlainen Nakertajan koulun filiaali.

Asuntolan entinen kansakoulu on nykyisin hyvää vauhtia

rapistumassa korjauskelvottomaksi. Viime aikoina on kuitenkin

suunniteltu koulun purkamista ja siirtämistä Vahahiksen

tontille lisärakennukseksi. .

Koulunjohtaja Otto Mustonen jäi eläkkeelle vuonna 1960 ja hänen tilalleen valittiin Leevi Hyttinen, joka johti Nakertajan kansakoulua vuoteen 1972. Hänen jälkeensä uudeksi johtajaksi tuli Veijo Kokko, jonka aikana siirryttiin peruskouluun ja saatiin viimein uusi koulutalo. Nakertajan vanha kansakoulu kävi lopulta toivottoman ahtaaksi ja toiminnoiltaan vanhentuneeksi. Niinpä ryhdyttiin toden teolla puuhaamaan uutta koulua. 1970-luvun alussa valmistui hankkeen ensimmäinen virallinen rakentamissuunnitelma.

Uuden koulun rakentamistyöhön päästiin viimein vuonna 1976. Koulua ei kuitenkaan saatu opetuskäyttöön enää Kajaanin maalaiskunnan olemassaolon aikana, sillä koulu otettiin opetuskäyttöön syyskuussa 1977, kuntaliitoksen jälkeen. Nykyinen koulu on ollut siis opetuskäytössä 30 vuotta. Sen rehtorina on toiminut Veijo Kokon jälkeen KM Elias Rissanen.

Nakertajan koulu viettää 30-vuotisjuhlia vuonna 2007.

Nakertajalaiset ovat olleet myös hyvin tietoisia omasta historiastaan. Siitä ovat pitäneet koulun ohella huolen kylässä vaikuttaneet ikäihmiset ja perinteen siirtäjät, mm. edesmennyt faktori Heikki Ollila, joka tallensi kirjaseensa Nakertajan vaiheita myös jälkipolvien luettavaksi. Nakertajan sähköistämisestä 1940-luvun puolivälissä ja seudun urheilutoiminnasta on myös säilynyt tarinaperinnettä samoin kuin kirjallista tietoa. Pitkä ja värikäs historia ovat osaltaan vahvistaneet nakertajalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisänneet ylpeyttä omasta kotiseudustaan.

Samankaltaisuus ajan hahmottamisessa

Sosiaalisen ja ihmisläheisen yhteisön tunnuspiirteenä pidetään myös sitä, että alueen ihmisten arkipäivässä on ollut runsaasti yhdistäviä elementtejä. Nakertajalaisten työolosuhteet olivat varhaisimpina vuosikymmeninä samankaltaiset ja ajan jaksottaminen sekä työhön että työn ulkopuolisiin toimintoihin olivat samanlaisia.

Työn jälkeen ihmiset kokoontuivat talkoisiin ja yhteisiin rientoihin mm. urheiluseuroihin ja poliittisiin järjestöihin. Nakertajahan muodosti 1970-luvulle asti poliittisesti melko yhtenäisen ilmastoalueen, jossa ihmiset äänestivät omia ehdokkaitaan, yleensä SKDL:n ja SKP:n edustajia. Myöhemmin seudun punaisuus on haalistunut ja ihmiset ovat äänestäneet myös muiden puolueiden ja puolueryhmien ulkopuolisia ehdokkaita.

Työnjako eri sukupuolten välillä

Entisaikain Nakertajassa vallitsi tiukka työnjako sukupuolten välillä. Miehet olivat tehtaalla töissä ja kantoivat tilipussin kotiinsa, jossa vaimot huolehtivat puolestaan arjen askareista ja kodista. Miesten työssäkäynti lisäsi perheenemäntien keskinäistä kanssakäyntiä, mikä puolestaan oli voimakas asuinyhteisöä yhdistävä seikka. Akkaväelle muodostui omia ystävyyssuhteita ja kahvirinkejä, joissa juoruttiin päivän juorut ja haukuttiin saamattomat ja viinaan taipuvaiset ukot. Juoruilun lomassa keitettiin ruuat työstä palaaville aviosiipoille ja piiskattiin kurittomat lapset. Naiset myös sopivat keskinäiset nahinansa eivätkä miehet useinkaan saaneet tietää niistä mitään. Naiset myös valvoivat arkipäivän normiston noudattamista, mutta jos jälkikasvu ei yhteisistä säännöistä piitannut eikä äitien nuhteista välittänyt, isät saivat tietää rikkomuksista ja pian tuppiremmi lauloi.

Nakertajan eläkeläisten kuntoiluesitys kyläjuhlassa.

Miehillä oli myös oma erillinen maailmansa, johon kuuluivat tehdastyön ohella yhteiset työmatkat Kajaaninjoen ylitse kesäisin veneillä ja talvisin jäätietä myöten, pytinkien nakertaminen talkoilla, iltamat Rientolassa, urheilukilpailut ja monesti myös pontikan keitto tai virolaisen pirtun naukkailu eukoilta salaa.

Naapuruustoiminta ja yhteiset tapahtumat

Nakertajassa naapuruustoiminnalla on pitkät perinteet. Työläisyhteiskunnassa ihmiset olivat solidaarisia toisilleen ja jakoivat puutteenkin keskenään. Jos jostain perheestä jauhot loppuivat, naapuri kyllä lainasi. Jos sairaus vei jonkun voimat, naapurit auttoivat joukolla polttopuiden hakkuussa ja vedenkannossa. Apu tuli nopeasti ja pyytämättä. Kukaan ei jäänyt yksin vaikeuksineen.

Nakertajassa syntyi spontaanisti myös yhteisiä juhlia, johon osallistuttiin suurella joukolla. Rientolassa tanssittiin, laulettiin, kuunneltiin valistavia esitelmiä ja näyteltiinkin. Yhteiset juhlat jaottelivat arjen ja toimivat harmaan arkipäivän vastakohtina. Ihmiset viettivät yleisestä köyhyydestä huolimatta erilaisia perhejuhlia, kuten ristiäisiä, syntymäpäiviä, rippijuhlia ja manalle menneiden muistotilaisuuksia.

Nakertajan talkooperinne on ollut poikkeuksellisen vahva, mistä on säilynyt runsaasti muistitietoa. Kun talo alkoi kohota ja kattotuolit saatiin paikalleen, päretalkoot pantiin nopeasti pystyyn ja jokainen pani parastaan. Näin saatiin nopeasti kodit asuttavaan kuntoon.

Nakertajan teollisuushistoria näkyy mm. teiden nimistössä.

Rullamiehet ovat olleet merkittävä työntekijäryhmä Kajaani-yhtiössä.

Kaikkien näiden seikkojen yhteisvaikutuksesta Nakertajaan muodostui vuosikymmenten saatossa vankka kollektiivinen ja turvallinen yhteisyydentunne. Yhteistyön perinne on säilynyt myös meidän päiviimme. Nakertajan kylätoimikunta aloitti työnsä vuonna 1983. Seudun kehittämistyö voimistui vuonna 1989. Yhdistysmuotoiseksi toiminta rekisteröitiin vuonna 1997. Kylätalo Vanahis eli Nakertajan entinen kansakoulu siirtyi kyläyhdistyksen hallintaan vuonna 1993, jolloin avattiin myös kierrätyskeskus ja käynnistettiin vanhusaputoiminta. Toiminta vankistui vuonna 1998, jolloin yhdistyksessä aloitettiin Nakertajan hankepohjainen kehittäminen mm. EU:n tukien avulla. Tuolloin käytännön toiminta siirtyi palkatuille päätoimisille vetäjille. Kyläyhdistyksen jäseninä ovat kaikki alueen kyläläiset eikä erillistä jäsenmaksua ole. Kyläyhdistys työllistää nykyisin noin puolensataa työntekijää.

Nakertajan elinvoimainen kylätoiminta on herättänyt laajaa huomiota. Sitä on myös tutkittu aina väitöskirjatasolla. Nakertajan vaiheita pitkään tutkinut Anna-Katriina Salmikangas julkaisi Jyväskylän yliopistossa huhtikuussa 2004 väitöskirjansa Nakertamisesta hanketoimintaan. Tapaustutkimus Nakertaja-Hetteenmäen asuinalueen kehittämistoiminnasta ja liikunnan osuudesta yhteissuunnittelussa.

Salmikangas osoitti työssään, että Nakertaja on ollut esimerkillinen asuinalue monissa asioissa, ennen muuta yhteistoiminnassa ja oman alueensa kehittämisessä. Vaikka hänen työnsä käsitteli pääasiassa liikunnan osuutta Nakertaja – Hetteenmäen alueen yhteissuunnittelussa, tutkimus osoitti selkeästi nakertajalaisten esimerkillisyyden vanhan talkooperinteen vaalimisessa ja kansalaistoiminnan kehittämisessä.

Nakertajassa omaleimaisuuskin saa kukoistaa.

Kuvassa on kylän värikkäin talo, josta on muodostunut

paikallinen nähtävyys. Koristeellisen talon pihamaalla on

useita tuulimyllyjä, taontatöitä, veistoksia ja savusauna.

Nakertaja – Hetteenmäen esikuvallisuus on huomattu myös muualla, sillä kylä ja kyläyhdistys on palkittu monin palkinnoin, mm. Vuoden kylä -palkinnolla. Yhdistys on ylittänyt toiminnallaan myös perinteiset kylä- ja jopa kuntarajat, sillä yhdistys on tukenut mm. reumatoimintaa ja kierrätystä. Varsinkin jälkimäinen toimintamuoto on kehittynyt todella monipuoliseksi ja sillä on saavutettu ekologisten hyötyjen lisäksi myös mentaalihygienisiä hyötyjä, kun pitkäaikaistyöttömät ovat saaneet työtilaisuuksia ja mahdollisuuden mielekkääseen työhön. Tällainen toiminta on vahvistanut Nakertajan kollektiivista me-henkeä ja tukenut osallistuvaa demokratiaa.

Erikoislaboratoriomestari Veli-Matti Karppinen (kuvassa keskellä)

on toiminut Nakertajan pitkäaikaisena kyläpäällikkönä. Hän on

asunut Nakertajassa jo vuosikymmeniä ja tuntee erinomaisesti

sen asukkaat. Karppinen on luotsannut Nakertaja-Hetteenmäen

kyläyhdistyksen toimintaa esimerkillisesti. Niinpä hänet valittiin

monista ansioistaan äskettäin Vuoden kylähulluksi.

Nakertajasta on aina löytynyt innokkaita talkoolaisia ja puuhamiehiä ja naisia. Suuri ansio Nakertajan nykyisestä arvostuksesta kuuluu kyläpäällikkö Veli-Matti Karppiselle. Hän on toiminut ansiokkaasti kyläyhdistyksen primus motorina 1980-luvun alusta lähtien. Hänellä on poikkeuksellisia sosiaalisia taitoja ja myös intoa edistää ja kehittää oman asuinalueensa hankkeita. Veli-Matti Karppinen on ollut monessa mukana. Häneltä on riittänyt aikaa urheiluelämään, kylätoimintaan, elokuva- ja videoalalle, kunnallispolitiikkaan, maakuntahallintoon, yliopistotoimintaan, kaapelitelevisio- ja viestintäkasvatushankkeisiin.

Nakertajan kylää halkoo vilkasliikenteinen Lentokentäntie.

Nakertaja on päättänyt jatkossakin näyttää mallia muille kyläyhdistyksille ja asuinalueille ja kehittää asuinyhteisöään omaehtoisesti yhtä aktiivisesti kuin tähänkin asti.

Reijo Heikkinen

21.12.2006

Lähteet

Heikkinen Reijo, Kunta kaupungin ympärillä. Kajaanin maalaiskunnan vaiheita kunnan lakkauttamiseen asti. Kuusamo 1984.

Nakertajan koulun historiikki. Sino anno sino loco.

Ollila Heikki, Nakertajan historiikki. Kajaani 1985.

Salmikangas Anna-Katriina, Nakertamisesta hanketoimintaan. Tapaustutkimus Nakertaja-Hetteenmäen asuinalueen kehittämistoiminnasta ja liikunnan osuudesta yhteissuunnittelussa. Diss. Jyväskylän yliopisto 2004.

Verkko-osoitteita

Nakertaja - Hetteenmäen kyläyhdistys ry.

http://www.nakertaja.net/

Nakertaja - Hetteenmäen kyläyhdistyksen yritystoiminta

http://www.nakertaja.net/rehja/rehja_etu.html

http://www.nakertaja.net/rehja/hauki_etu.html

Nakertajan koulu

http://www.kajaani.fi/index.asp?id=6D57489263F14E3F80EF454175672E1D