Vuoden 365 päivästä Ärjässä tuulee ainakin 300 päivänä. Ei ihme, sillä saaren Ärjä-nimikin viittaa kovaan tuuleen tai myrskyyn. Syksyisin tuulet voivat yltyä jopa ankaraksi myrskyksi. Silloin selkä palaa valkoisena ja suuret kuohupäät iskevät saaren rannoille juoksuttaen hiekkaa tieltään ja muokaten dyynejä uuteen uskoon. Tuuli ulvoo hongikossa ja törmien reunamien petäjät kaatuvat ryskyen alhoon. Kovalla tuulella ja myrskyllä Ärjä ei ole kovin miellyttävä paikka olla ja elää, mutta on siellä kuitenkin mukavampi kuin Ärjänselän kuohupäissä, joissa kokematon voi päästä hengestään.
Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tuulet ovat Oulujärvellä selvästi lisääntyneet. Päivää pidemmäksi tyyneksi järvenselkä laantuu vain muutaman kerran kesässä. Ärjän rantamat ovat rauhallisimmillaan yleensä aamuisin tai illalla auringonlaskun aikoihin. Saarella tuulee useimmiten lännestä tai lounaasta. Rajuimmat tuulet tunkevat syksyisin lännestä keräten vauhtia avaralla Ärjänselällä. Myrskyn nostattamat tyrskyt paiskautuvat silloin koko voimallaan Palopään kivikkoon ja lennättävät vettä kauas pusikkoihin. Tuulten ja aaltojen yhteisvaikutuksesta hieno hiekka on lähes hävinnyt Palopäästä ja kulkeutunut aikojen saatossa pitkin pohjoispuolen rantamia aivan saaren itäpäähän Kirkkosäikkään.
Kovalla länsituulella venemies ei löydä saarelta juuri tyventä paikkaa. Jonkinlainen tuulensuoja löytyy Säipän laiturista, jossa länsipuolen männikkö hajottaa tuulen voimaa. Ehkä myös Palopään elio Palokärnen muodostaman hamaran eteläpuolelta löytyy pienoinen lahdeke, jonne venemies voi etsiytyä korkean veden aikana tuulen suojaan. Suurilla veneillä sinne ei ole kuitenkaan asiaa. Hautakaarteen pitkän lahdelman puolimaissa länsituuli ehtii jo nostaa aallot vaahtopäiksi ja ryöpyttää estottomasti Kirkkosäikän rantamia. Länsituulella suojaa ei löydy myöskään saaren itäpäästä, sillä puhurit kaartuvat kummasti kohti Kirkkosäikän kärkeä ja nostavat saaren tarjoamasta suojasta huolimatta Ärjän pohjoispuolen rantamille ison aallokon.
Ennen Oulujärven säännöstelyä aallot vyöryttivät korkean veden aikaan hiekkarinteitä eri puolilta saarta, mutta nykyisin korkeintaan kova etelätuuli voi kuopia kuutiokaupalla hienoa hiekkaa etelään antavan törmän juuresta ja huuhtoa sen pitkin rantamia. Silloin myös hiekkatörmien ikiaikaiset vahdit, suuret kummituspetäjät, joista vanhimmat ovat liki 200-vuotiaita, voivat rojahtaa raskaasti rytisten sikin sokin törmien rintuuksille.
Mauri-myrsky on ollut tutkimusten mukaan 1900-luvun voimakkain myrsky Suomessa. Se näytti voimansa myös Kainuussa. Mauri työntyi 21. ja 22. syyskuuta 1982 Perämereltä ja eteni leveänä rintamana kohti koillista viistosti halki Pohjois-Suomen. Myrsky kulki Oulujärven länsi- ja pohjoispuolitse kohti Ylä-Kainuuta ja aiheutti Kainuussa pahimmat tuhot Suomussalmella ja Puolangalla kaatamalla valtavasti metsää ja katkomalla sähkölinjoja. Paikoin sähkö oli poikki päiväkausia. Paltaniemen säähavaintoasemalla myrskytuulen keskinopeudeksi saatiin 17 metriä sekunnissa, mutta puuskissa myrskytuuli ylsi noin 33 metriin sekunnissa, jopa ylikin. Ylä-Kainuussa ja Lapissa Maurin keskinopeus oli noin 18 – 20 metriä sekunnissa ja puuskissa se ylsi järvi- ja tunturialueilla jopa 30 – 35 metriin sekunnissa.
Onneksi Maurin helmat vain huiskivat Oulujärven pohjoisrantoja, sillä jos se olisi kulkenut hieman eteläisempää reittiä, se olisi Niskan- ja Ärjänselillä voimaa kerättyään tehnyt todella pahaa jälkeä Ärjässä, Koutaniemellä ja Paltaselän suunnalla. Ärjässä Mauri tyytyi katkomaan vain jonkin verran puita ja oksia, mutta ilma oli kuulemma männyn neulasista sakeana. Niiden keräämisessä saaren muurahaisilla riittikin sitten työtä seuraavana kesänä. Täyteen raivoonsa Mauri yltyi Lapissa, jossa sen metsille aiheuttamien vahinkojen arveltiin nousseen satoihin miljooniin markkoihin.
Ertyisen pahaa tuhoa Ärjänsaaressa aiheutti kuitenkin vuonna 1985 riehunut Manta-myrsky, joka 26.10.1985 näytti muuallakin maassa mahtinsa. Myrskyn toi meille läntinen matalapaine, joka kohtasi Suomen yllä kylmän rintaman. Vaikka Manta ei alueellisesti ollut yhtä laaja kuin Mauri-myrsky, se aiheutti Kainuussa, ennen muuta Oulujärven alueella Mauria huomattavasti suuremmat vahingot. Manta-myrsky työntyi lännestä sisämaahan hieman eteläisempää reittiä kuin Mauri iskien Oulujärven alueella ensin Säräisniemeltä Manamansaloon ja sieltä Ärjään, jota se röykkyytti pahemmin kuin yksikään myrsky miesmuistiin. Manamansalossa ja Ärjänselällä Manta puhalsi paikoin yli 24 metrin sekuntinopeudella ja puuskissa jopa 35 metriä sekunnissa.
Monet Oulujärven ranta-asukkaat eivät muista nähneensä järven kuohupäitä yhtä hurjina. Jopa liki kaksimetriset aallot vyöryivät Palopään kärkeen ja tuulet kellistivät nurin runsaasti Ärjän törmien ja sisäosien puustoa. Monet ikipetäjät, jotka olivat siihen asti olivat kestäneet kaikenlaiset tuulet ja tuiverrukset, joutuivat antamaan periksi Mantan kourissa. Petäjät lennähtivät kuin risut törmille ja paikoin myrskytuuli vyörytti myös rintuuksia alas. Myrskyn aiheuttamiksi vahingoiksi arvioitiin kymmeniä miljoonia markkoja Pohjois-Suomessa. Mantan jälkien siivoamisessa meni Ärjässäkin runsaasti aikaa. Manamansalossa, jossa tuhot olivat pahimmat, se suisti lakoon tuhansia petäjiä. Manta oli meteorologien mukaan hyvin poikkeuksellinen sääilmiö, sillä sen yhteydessä satoi räntää, rakeita, lunta ja paikoin vettä. Mantan näyttävyyttä lisäsi vielä harvinainen ukkosilma ja leiskuvat salamat, jotka näillä kulmakunnilla ovat harvinaisia lokakuun loppupuolella.
Ärjän männikköä röykkyytti rajusti myös syyskuun 28. päivänä 1994 riehunut syysmyrsky, jonka kourissa ihminen koki pienuutensa Oulujärvellä. Muutamat uhkarohkeat kalastajat selvisivät vain vaivoin Ärjänselän kuohupäistä. Sama myrsky nostatti Itämerellä lähes 10 metrin aallot ja aiheutti virolaisen matkustajalaiva Estonian traagisen uppoamisen ja satojen ihmisten hukkumisen.
Syksyllä 1998 riehuneet myrskyt veivät taas mennessään metrikaupalla Kirkkosäikän eteläpuolista matalaa törmää ja kaatoivat siihen asti törmän rintuuksissa sitkeästi sinnitelleitä ikivanhoja petäjiä. Myös syksyllä 1999 Oulujärvellä oli useita myrskyjä, jotka eivät kuitenkaan aiheuttaneet tuntuvia tuhoja puustolle.
Jos pohjoinen puhaltaa tai tuuli käy luoteesta, Hautakaarteeseen antavan törmän alapuolella on yleensä tyyntä ja lokoisaa. Vaikka ilma on viileä, on se myös kirkas ja kuulas. Pohjoistuulella yläpuolen hongikko humisee eri tavalla kuin länsituulella. Itätuulen äityessä täyteen voimaansa aallot röykyttävät Kirkkosäikän kärkeä ja työntyvät pitkin saaren pohjoisrantaa kuohupäitä kiehien. Aaltojen ja tuulten sekä järven virtausten yhteisvaikutuksesta Kirkkosäikän kärkeen on muodostunut Oulujärvelle hyvin epätavallisen jyrkkä vajoama, jossa pohja painuu muutaman metrin matkalla jopa 14 metrin syvyyteen. Sitä ei moni usko, ennen kuin katsoo kaikuluotaimen lukemia ja merikarttaa. Ärjän kärjessä, jolla nimellä Kirkkosäikän itäpuolinen vesialue tunnetaan, on usein hankalaa ristiaallokkoa, jossa länsituulen nostamat aallot tulevat milloin oikealta, milloin taas vasemmalta. Siinä pienveneet ovat joskus melkoisissa vaikeuksissa yrittäessään päästä rantaan suojaan.
Monesti itätuulilla ilma on helteisen utuista ja tuuli hohkaa lämpimänä. Lämmin on useimmiten myös etelätuuli, joka voi suutuspäissään heittäytyä äksyksikin ja murjoa törmäin kynnystä. Hautakaarteen törmän puolivälissä on hiesun muodostama kuru, jonka taakse etelätuulet ovat kasanneet vuosien saatossa muutaman metrin korkuisen lentohiekkakumpareen. Kovalla etelätuulella hiekka pölisee ilmaan ja nietostuu törmän takaiseen hongikkoon.
Kesällä lounaistuuli on Ärjässä yleensä lenseä, mutta saattaa sekin syksyisin intoutua näyttämään voimiaan ja kurittaa äkeänä toden teolla saaren rantamia. Silloin suojaa saa vain saaren laiturissa ja saaren koilliskulmassa yhtiön savusaunan laiturissa, jos sielläkään.
Kovin hyvää suojaa Ärjän vähäiset lahdelmat eivät tarjoa, jollei lukuun oteta Palopään eteläpuolista pientä poukamaa, josta kalastajat ovat hakeneet vanhastaan suojaa veneelleen. Ärjä muistuttaakin olosuhteiltaan jotain Merenkurkun ulkoluotoa, siksi rajusti tuulet ja aallot sitä ajoittain röykyttävät. Myrskysäillä saari muodostaa näköjään monille veneilijöille jonkinlaisen haasteen. Moni yrittää sinne perin heppoisin välinein, mutta vaarantaa samalla omansa ja muiden veneessään matkaavien hengen. Kun Ärjä ärjähtelee, silloin viisas pysyy satamassa ja nauttii rannalla aaltojen mahdista.
Reijo Heikkinen
Myrskylaulu
Synkkä on nyt syksyn yöhyt,
rannan aallot loiskuttaa,
pilven vöissä huljuu taivas,
sysimusta ompi maa!
Korven kylmän naavapuissa
hornan äänin hohajaa,
taivaanvuoden siivensuihke
kamalasti sohajaa…
Minä seison kalliolla,
luonnon ääntä kuunnellen –
on kuin myrskyt maailmankin
pauhais takaa aaltojen!
Ilmari Kianto, Ilmari Kiannon kauneimmat runot.
Keuruu 1964, s. 28