Inarijärvi on ollut kautta aikojen tärkeä saamelaisten leivän lähde, sillä se on tarjonnut pyytäjilleen runsaita kalansaaliita. Sen rantamilla vaelteli aikoinaan myös linnustajia ja peuranpyytäjiä, jotka elivät luontaistaloudessa. Taatakseen kala- ja metsästysonnen saamelaiset palvoivat Ukkoa eli Äijihiä. Heidän riittipaikkansa oli Inarijärven Ukonselällä kohoava Ukonsaari, josta kehittyi Inarinmaan saamelaisten tärkein riittipaikka. Saamelaisten tiedetään arkeologisten ja luututkimusten mukaan pitäneen Ukonkiveä riittipaikkana 1300-luvulta lähtien. Vielä 1800-luvulla saamelaiset pyyntimiehet toivat saarelle eräuhrejaan. Kalastajat, poromiehet ja peuranpyytäjät toivat saaren luolaan peuransarvia, taimenpäitä ja eläinten luita varmistaakseen Ukko-ylijumalalta saaliinsa jatkossakin.