Tavallinen oululaisrahvas löysi Nallikarin 1930-luvulla, jolloin sanoma- ja aikakauslehdet hehkuttivat Kannaksen Terijoen rantakohteista. Terijoen vaikutuksesta muotiin tulivat kesäiset rantalomat ja aurinkokylvyt. Jokainen itseään kunnioittava varakas helsinkiläinen halusi matkata silloin Terijoen hiekkarannoille kuten pääkaupungin kerma tänään rientää sankoin joukoin Savonlinnan oopperajuhlille. Terijoen tapaisia paikallisia rantakohteita ryhdyttiin etsimään myös muualta Suomesta ja oululaiset huomasivat, että on sitä meilläkin kunnon hiekkarantaa Nallikarissa. Siellä viihtyivät ennen muuta lapsiperheet, sillä laajalla hietakaarrolla oli tilaa ja alueen ranta oli kyllin matala lasten polskia. Koska Hietasaari oli nimensä mukaisesti saari, sinne ryhdyttiin liikennöimään moottoriveneillä kesäisin Oulun Kauppatorin rannasta.