Kajaanin keskustassa sijaitseva Raatihuone on Kajaanin vanhin julkinen rakennus. Sen vaiheet ovat hyvin mielenkiintoiset. Ensimmäinen raatihuone Kajaaniin rakennettiin maaliskuussa 1659 pidetyn ensimmäisen raastuvankokouksen jälkeen, mutta se paloi kuitenkin isonvihan aikana käydyssä sarkasodassa, jossa tuhoutui lähes koko kaupungin rakennuskanta. Tästä ensimmäisestä raatihuoneesta ei ole säilynyt piirustuksia eikä tarkkoja kuvauksia. Uuden raatihuoneen pystyttäminen tuli ajankohtaiseksi 1700 luvun puolivälissä, mutta rakennusta ei saatu kuitenkaan valmiiksi. Rakennustarvikkeiksi varatuista hirsistä tehtiin sen vuoksi uuden kirkon kellotapuli. Hitaita olivat kiireet entisaikaan, sillä raatihuonetta ei saatu valmiiksi vielä seuraavankaan vuosisadan alussa, vaikka asiaa pohdittiinkin. Tuolloin olleiden säädösten mukaan rakennuksen oli oltava kivestä, joten puu ei kelvannut. Kivistä raatihuonetta Kajaanilla ei ollut kuitenkaan varaa pystyttää.
Kun keisari Aleksanteri I vieraili Kajaanissa elokuun lopulla 1819, kaupunginisät esittivät hänelle anomuksen kaksikerroksisen puisen raatihuoneen rakentamisesta kaupunkiin. Raatihuone oli tarkoitus rakentaa puusta, vaikka se sotikin paloturvallisuussäädöksiä vastaan. Vuoteen 1825 mennessä valtiovallan edustajat oli saatu vakuutetuiksi siitä, että kaupungin köyhyys oli riittävä peruste raatihuoneen rakentamiselle puusta, mutta vain yksikerroksisena. Samoihin aikoihin kajaanilaiset saivat tietää, että kaupungille oli myönnetty 6000 bancoruplan avustus rakennushankkeeseen.
Ensimmäiset raatihuoneen piirustukset valmistuivat syksyllä 1825. Siihen suunniteltiin suuri istuntosali ja huutokauppakamari. Pihanpuoleiseen eteiseen oli tarkoitus rakentaa kaksi arestihuonetta. Tässä muodossa nämä hieman kömpelöt ja puutteelliset luonnokset lähettiin pääkaupunkiin intendenttikonttorin hyväksyttäväksi. Siellä piirustuksiin tehtiin erityisesti ulkoasun osalta huomattavia korjauksia. Raatihuoneen suunnittelijaksi on eri lähteissä mainittu itse arkkitehti C. L. Engel. Hänen osuutensa suunnittelutyössä oli kuitenkin melko vähäinen. Engel lienee vain hyväksynyt ja allekirjoittanut piirustukset. Toinen piirustusten allekirjoittaja oli A. W. Arppe, joka ilmeisesti on varsinaisen suunnittelutyön laatija. Engelillä oli kuitenkin vaikutusta raatihuoneen ulkonäköön.
Raatihuoneen julkisivua hallitsi uusissa suunnitelmissa entistä korostuneemmin keskirisaliitti. Ikkunajäsentelyä oli myös uusittu. Raatihuoneen
tuntomerkki, sen näyttävä torni uudelleen muokattiin kahdeksankulmaiseksi, kupolikattoiseksi ja laterniinilla varustetuksi. Kajaanin raatihuonetta voidaan aivan aiheellisesti pitää hyvänä esimerkkinä pienen kaupungin raatihuoneratkaisusta.
Rakennustöiden aloittaminen viivästyi lisärahoituksen hankkimisen ja työntekijäpulan vuoksi vuoteen 1830 asti. Vuoden 1831 lopulla raatihuoneen urakoitsija Keijonen ilmoitti raatihuoneen olevan viimein valmis, joskaan seudun asukkaat eivät olleet siihen täysin tyytyväisiä. Rakennustyössä havaittiin nimittäin lukuisia puutteellisuuksia ja virheitä, mikä johti lopulta pitkäaikaisiin oikeudenkäynteihin aina Vaasan hovioikeutta myöten. Valmistumisen jälkeen raatihuone on kuulunut olennaisena osana Kajaanin kaupunkikuvaan kellonsoittoineen. Kajaanissa vanha väki varotteli aikoinaan nuoria siitä, etteivät nämä antautuneet luvattomille teille ja joutuneet sitten kellon alle, so. tuomittaviksi raastuvanoikeudessa.
Raatihuoneella istuikin kaupungin raati ja raastuvanoikeus, joka parin sadan vuoden aikana on jaellut lukemattomia tuomioita yhteiskunnan kaidalta polulta eksyneille. Kaupunginvaltuustokin käytti raatihuonetta kokoontumispaikkanaan vuodesta 1875 1950 luvun alkupuolelle asti. Huvitilaisuuksiakin raatihuoneella pidettiin ahkeraan1800 luvulla, kun muitakaan tarkoitukseen sopivia tiloja ei seudulla ollut. Raatihuone on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Merkittävin rakennemuutos oli alkuperäisten julkisivun ikkunoiden vaihtaminen T-karmeilla varustettuihin ikkunoihin vuonna 1904. Kuisti raatihuoneeseen rakennettiin vasta 1890 luvulla ja uusittiin 1960 luvulla. Tornikellon mentyä rikki asennettiin paikalle pieni seinäkello vuonna 1871. Tornikello palautettiin kuitenkin vuonna 1964. Rakennuksen pärekatto korvattiin vuonna 1882 peltikatolla ja kivijalka uusittiin vuosina 1900 – 1902. Raatihuone säilytti alkuperäisen, nykyisin nähtävän kellertävän värinsä 1880 luvulle, jolloin se maalattiin ensimmäisen kerran. Se on olemassaolonsa aikana maalattu kaikkiaan viisi kertaa milloin sinertäväksi, vihertäväksi tai harmaaksi. Pari vuotta sitten loppuun saatettujen entistämistöiden jälkeen Kajaanin raatihuone on lähes alkuperäisessä asussaan.
Kun Kajaanin keskustaa sodan aikana pommitettiin, tuhoutui raatihuoneen ympäristöstä monia rakennuksia, mutta itse raatihuone kuitenkin säilyi. Kun rakennusta ryhdyttiin vuonna 1986 peruskorjaamaan, löysivät rakennusmiehet raatihuoneen katolta kuitenkin kaksi sodanaikaista palopommia. Toinen oli aikoinaan syttynyt, mutta uhkaava palo oli saatu sammumaan hiekalla. Toisen pommin olemassaolo oli kaikille täysi yllätys. Se oli armeijan edustajien mukaan ZAB 2,5 tyyppinen neuvostoliittolainen palopommi, joka painoi noin 2,5 kiloa. Se olisi räjähtäessään tehnyt kaupungin vanhimmasta julkisesta rakennuksesta helposti selvää. Raatihuoneentori oli aikaisemmin Kajaanin liike-elämän keskus, jossa järjestettiin vuosittain kahdet tärkeät markkinat, talvimarkkinat helmikuussa ja kesämarkkinat elokuussa. Jo vanhastaan kaupungin tärkeimmät rakennukset keskittyivät myös raatihuoneentorin ympärille. Kun markkinat myöhemmin siirrettiin nykyiselle paikalleen Kajaaninjoen rantaan, raatihuoneentori menetti aikaisemman merkityksensä. Nykyisin siellä järjestetään lähinnä erilaisia tempauksia, vapputapahtumia ja Kajaanin joulurauhanjulistamistilaisuus.
Reijo Heikkinen