Perämerellä tapahtui 20. maaliskuuta 2016 Pohjolan oloissa rajuhko maanjäristys. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koettu järistys olikin tavallista voimakkaampi eli 4,1 magnitudia. Maanjäristykset ovat mahtavia geologisia voimia, joiden kourissa ihmisen luoma aineellinen kulttuuri on sangen avuton. Onneksi Pohjois-Eurooppa on maanjäristysten osalta varsin vakaata aluetta. Eniten järistyksiä on Norjassa ja Ruotsissa. Vähiten maanjäristyksiä on Suomessa. Vanhimmat tiedot Suomen maanjäristyksistä ovat tammikuulta 1610, jolloin Valkealassa sattui parin magnitudin järistys.
Seuraava maanjäristys, josta on säilynyt tietoja aikakirjoissa, sattui Pohjanmaalla ja Kainuussa Eskelinpäivänä eli 12. päivänä kesäkuuta vuonna 1626. Tätä järistystä alan tutkijat ovat pitäneet maamme ainoana maanjäristyksenä, joka on aiheuttanut vakavampaa aineellista tuhoa. Järistyksen on arveltu olleen voimakkuudeltaan 4,6 magnitudia. Siitä tietää kertoa historioitsija Johannes Messenius, joka Scondia illustrata -teoksessaan eli Pohjoisten kansojen kuvauksessaan mainitsee tapahtumasta näin:
“Finlandia, XIII. Junii die illucefcente, fuit horribili concuffa terrae motu, indeque non modica terrae portio, in parochia fubfidens Joana, lacui fic ibidem exorto praebuit occafionem.” eli “Kesäkuun 13. päivän valjetessa Suomea vavahdutti kauhea maanjäristys. Sen johdosta Iin pitäjässä maa aleni varsin huomattavalla alueella, mikä teki mahdolliseksi järven syntymisen juuri tälle paikalle.”
Historioitsija Johannes Messenius oli tuolloin Kajaanin linnan vankina eikä hänellä ollut juuri tietoja ympäröivästä maailmasta. Ilmeisesti hän sai tietonsa tuosta luonnonmullistuksesta Oulusta Kajaaniin saapuneitten huovien mukana. Tuohon aikaan tällaisten tapahtumien sanottiin ennustavan sotia ja erilaisia raskaita koettelemuksia ihmisille.
Erikoista Messeniuksen todistuksessa on se, ettei hän mainitse sanallakaan, mitä tapahtui saman maanjäristyksen vuoksi noin 10 kilometrin päässä Kajaanin linnasta. Paltamossa, Paltaniemen kirkonkylässä romahti nimittäin seudun kirkko maanjäristyksen vuoksi osittain kasaan. Kirkon tuhosta kertoo kirkkoherra Johannes Cajanus 1667 julkaisemassaan Paltamon pitäjänkuvauksessa. Kirkon itäinen pää kallistui maanjäristyksen takia pahasti sisäänpäin ja länsipääty ulospäin.
Silloinen kirkko oli yksinkertainen puukirkko ja muistutti monin tavoin Sodankylän vanhaa puukirkkoa. Ilmeisesti kirkkoa ei ollut rakennettu kovin vahvaksi, joten se luhistui Eskelinpäivän maan vavahduksessa. Se oli rakennettu myös hiekkaisen paltteen törmälle, joka vyöryi alas maan vavahduksessa. Vaurioitunutta kirkkoa korjattiin sen verran, että siinä voitiin järjestää jumalanpalveluksia. Täysin kuntoon sitä ei saatu kuitenkaan koskaan. Kirkosta on säilynyt nykypäiviin vain vuonna 1622 Lyypekissä valettu ja 30-vuotisen sodan seurauksena Suomeen kulkeutunut 255 kiloa painava kello.
Myöhemmistä maanjäristyksistä on säilynyt vain yksittäisiä tietoja siellä täällä. Vuonna 1731 maa järisi Pohjanmaalla ja Kuusamossa. Myös Sotkamon Vuokatissa oli noihin aikoihin jonkinlaisia järistyksiä. Kalajoella koettiin lokakuussa 1737 maanjäristys, joka oli kooltaan 4,1 magnitudia. Se liittyi Perämeren alueen maannousuun. Utsjoella kallioperä vavahteli joulukuun viimeisenä päivänä 1758 niin voimakkaasti, että sen seurauksena tuntureilla oli useita lumivyöryjä. 1800-luvulla oli neljä yli neljän magnitudin maanjäristystä, nimittäin Pyhäjärvellä 12.12.1857 (4,4 MM), Torniossa 15.6.1882 (4,4 MM) ja Perämerellä 23.6.1882 (4,9 MM) ja Torniossa 4.11.1898 (4,7 MM). Tuo Perämeren maanjäristys on ollut Suomen mittaushistorian voimakkain, sillä se tuntui yli 220 000 neliökilometrin alueella.
Oulussa sattui huhtikuussa 1902 myös ankaranpuoleinen maanjäristys, jonka aiheuttamista tuhoista ja järkytyksestä Kaleva uutisoi 11.4.1902. Järistyksen keskus oli Paltamossa ja se oli voimakkuudeltaan 4,7 magnitudia. Oulussa kerrottiin huonekalujen liikkuneen asunnoissa ja ikkunoiden särkyneen. Tuo järistys tuntui Oulun ohella myös Muhoksella, Tyrnävällä ja Temmeksellä, Haukiputaalla ja Iissä. Perämerellä koettiin 9.3.1909 jälleen voimakas maanjäristys, jonka kooksi mitattiin 4,6 magnitudia. Äskettäin koettu Perämeren alueen 4,1 magnitudin maanjäristys on maamme mittaushistoriassa jaetulla 11. sijalla vuonna 1737 Kalajoella sattuneen maanjäristyksen kanssa. Näin Perämeren järistys on verraten harvinainen.
Jo 1800-luvulla havaittiin, että Kuusamossa järistyksiä on runsaimmin. Tosin ne eivät ole olleet kovin voimakkaita, keskimäärin parin magnitudin kokoisia. Tavallisesti maan vavahtelusta ovat kertoneet vain epämääräinen kumina ja jylinä, ikkunoiden helinä, huonekalujen heiluminen ja lumen pöllyäminen puista. Tilastojen mukaan Kainuu, Kuusamo ja Perämeren alue ovat aktiivisinta maanjäristysaluetta Suomessa.
Reijo Heikkinen