Oiva Turpeinen, Kaarlo Arffman ja Eero Oikarinen, Ristijärven historia. Julkaisijat Ristijärven kunta ja Ristijärven seurakunta. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2004. 698 s.
Kainuun kuntien ja pitäjien historiaa on tutkittu viime vuosina vilkkaasti. 1980-luvulla alkaneen historiaboomin tuloksena Hyrynsalmi, Suomussalmi, Kajaani, Sotkamo ja Kuhmo ovat saaneet jämerät historiansa. Vain kolmesta Kainuun kunnasta oma historia puuttui vielä viime vuoden lopulle asti, mutta tuolloin tilanne korjaantui Ristijärven osalta kertaheitolla, kun sen lähes 700-sivuinen pitäjänhistoria saatiin valmiiksi.
Kirjahanke sai alkunsa vuonna 2001, jolloin opetusneuvos Eero Oikarinen teki kirjoitushankkeesta aloitteen Ristijärven kunnalle ja seurakunnalle. Kirjoittajiksi lupautuivat huhtikuussa 2002 Oikarisen lisäksi Ristijärvellä lapsuutensa viettänyt professori Oiva Turpeinen ja Ristijärvellä kirkkoherrana vaikuttanut teologian tohtori Kaarlo Arffman. Tavoitteena oli saada kirja valmiiksi vuonna 2004, jolloin tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Ristijärven omaa kappeliseurakuntaa ryhdyttiin puuhaamaan.
Professori Oiva Turpeinen on kantanut päävastuun teoksen kirjoittamisesta. Kiintymys kotikontuja kohtaan on siivittänyt miehen kynää monien muiden kirjahankkeiden ohessa. Turpeisen tutkimustyölle ja Kainuun tuntemukselle ovat luoneet hyvän pohjan hänen aikaisemmin kirjoittamansa Kainuun maakuntahistorian II–osa ja Kajaanin, Hyrynsalmen ja Suomussalmen historiat, joissa hän on ollut mukana. Kirjoittajan urakan arvoa nostaa erityisesti se, että hän on kirjoittanut osuutensa Ristijärven historiaan talkoilla. Myös Arffman ja Oikarinen tekivät osuutensa ilmaiseksi. Näin kolmikon talkootyön rahallinen arvo on varsin mittava.
Ristijärven historiassa Turpeisen kirjoitusosuus yltää kivikaudesta nykyaikaan. Seutu sai ensimmäiset asukkaansa jo jääkauden jälkeen, mutta savolainen uudisasutus vakiintui syrjäiselle saloseudulle vasta 1500- ja 1600-luvun taitteessa. Pitäjän asukasluku kasvoi nopeimmin vuosina 1725–1800, jolloin väkimäärä kasvoi 280 asukkaasta 1037 asukkaaseen. 75 vuoden aikana väki sikisi 3,7-kertaiseksi. Väkiluku kasvoi aina vuoteen 1965, jolloin maaltamuuton merkit alkoivat toden teolla näkyä Ristijärvellä. Vuoteen 2001 mennessä kunnan asukasmäärä oli romahtanut noin 2000 asukkaalla nuorten muuttaessa parempien työmahdollisuuksien tai palkkojen toivossa Etelä-Suomeen tai Ruotsiin. Tämän kaikille Suomen syrjäseuduille tyypillisen prosessin tuloksena kylänraitit ovat hiljenneet. Ristijärvi on vuosien saatossa joutunut kokemaan monia puutteen, nälän ja sairauden aikoja. 1700-luvun loppupuolella isorokko riehui toistuvasti pitäjässä ja niitti satoaan. Pahimmat vuodet olivat 1763 ja 1775, jolloin viikatemies vieraili erityisen ahkerasti seudun erämaataloissa. Kuolema oli tuttu vieras myös 1800-luvun suurina kuolonvuosina. Väestöhistorioitsijana kunnostautunut kirjoittaja selvittää asiantuntevasti ja napakasti pitäjän kuolleisuuden ja syntyvyyden vaiheet.
Ristijärvi tuki jo 1890-luvulta lähtien Kajaanin radan rakentamista, sillä pitäjän päättäjät tajusivat, millaisia hyötyjä uusi kulkuväylä toisi mukanaan myös Ristijärvelle. Kun Kajaanin rata sitten vuonna 1904 avattiin, paransi se kihlakuntalaisten yhteyksiä etelään, mutta helpotti myös Ristijärven tuotteiden vientiä ja nosti seudun metsien arvoa. Ei ihme, että metsäyhtiöt innostuivat sen jälkeen pitäjän laajoista metsistä. Tutkija kuvaa jouhevasti myös pitäjän tieverkoston, elinkeinojen, terveystoimen, sosiaalitoimen ja kunnanhallinnon kehitystä. Hän on koonnut osuutensa loppuosan liitetiedostoihin myös tarkat selvitykset kunnan väkiluvun kehityksestä aina vuoteen 2003 saakka, tiedot väestön ikärakenteesta, isojakotiloista 1860-luvulla ja kantatiloista isäntineen ja rekisterinumeroineen samoin kuin tiedot Ristijärven tiloista, torpista ja mäkituvista 1911–1920. Nämä luettelot auttavat sukututkijoita ja yksittäisten tilojen vaiheista kiinnostuneita. Oiva Turpeinen on tehnyt kelpo työtä kotipitäjänsä vaiheiden selvittämisessä. Sujuvaa tekstiä elävöittävät monet mielenkiintoiset valokuvat, joita pitäjäläiset ovat luovuttaneet kirjaan.
Myös Suomen kirkkohistorian tutkija, dosentti Kaarlo Arffman on laatinut seikkaperäisen selvityksen erämaapitäjän kirkollisista vaiheista. Ristijärvelle ensimmäinen kappeli lienee rakennettu viimeistään kesällä 1650. Siitä todistaa myös Claes Claessonin noihin aikoihin laatima Kajaanin läänin kartta, johon kappeli on jo merkitty. Arffman arvelee, että muinoinen pyhättö lienee sijainnut nykyisen hautausmaan seutuvilla. Sen tiedetään olleen pystyssä vielä vuonna 1656, mutta sen jälkeen siitä ei ole säilynyt tietoja. Ristijärveläisten piti sittemmin tehdä kirkkomatkansa mm. Paltaniemen kirkkoon.
Isovihan kauhujen jälkeen olot vakiintuivat 1700-luvun lopulla, jolloin kirkkoja ryhdyttiin rakentamaan eri puolille Kainuuta. Myös Ristijärvellä aktivoiduttiin, mutta hyrynsalmelaisten kirkkohankkeen vuoksi kruunu ei myöntänyt ristijärveläisille lupaa omaan kirkkoon. Sen perustaminen nousi kuitenkin uudelleen esille vuonna 1804, jolloin pitäjäläiset tekivät pyhättöä koskevan anomuksen kruunulle. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf allekirjoitti Ristijärven kirkon rakentamisluvan 29.10.1805 ja uusi kirkko valmistui kesällä 1807. Kaarlo Arffman tuntee tutkimuskohteensa, sillä hän toimi pitäjän 41. kirkkoherrana vuosina1982–1991.
Opetusneuvos Eero Oikarinen on kirjoittanut Ristijärven koulu- ja kirjastotoimesta sekä yhdistyselämästä. Pitäjän ensimmäinen kansakoulu Katvela aloitti toimintansa 26.10.1896. Sen ensimmäisiä opettajia oli Adam Jussila, joka osallistui työnsä ohella vuosikymmenien ajan monin tavoin Ristijärven kehittämiseen. Sittemmin pitäjään perustettiin koulu liki jokaiseen kylään, mutta maaltamuuton ja syntyvyyden vähenemisen vuoksi perukan koulut on lakkautettu yksi toisensa jälkeen. Nykyisin Ristijärvellä toimii vain kirkonkylän ala- ja yläaste. Oikarinen tuntee Ristijärven kouluasiat, mutta myös kirjasto- ja yhdistysasiat tulevat perusteellisesti käsiteltyä.
Ristijärven historia on merkittävä kulttuuriteko Kainuussa. Se tuo runsaasti uutta tietoa historianharrastajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden käyttöön. Teos vahvistaa varmasti myös yleistä mielenkiintoa Kainuun pienintä kuntaa kohtaan. Kirjan antia lisäävät monipuoliset ja värikkäästi pitäjän eri elämänalueita esittävät valokuvat ja perusteellinen henkilöhakemisto. Turpeisen ja Oikarisen osuuteen olisin toivonut lähdeluetteloa, mutta siitä on ilmeisesti jouduttu luopumaan kustannussyistä. Joka tapauksessa pieni Ristijärvi on näyttänyt 1,9 kiloa painavalla historiallaan mallia myös Paltamolle ja Vuolijoelle, joilla on vielä oma historia kirjoittamatta.
Reijo Heikkinen
24.4.2005