Oulujärvi – melkein sisämeri

Oulujärvi

Oulujärvi – melkein sisämeri

Oulujärvi – melkein sisämeri

Nimensä Oulujärvi on saanut ilmeisesti liminkalaisilta kalastajilta, jotka jo 1300-lu-vulla harrastivat hauen- ja muikunpyyntiä sen selillä. Kalastajat nimesivät järven joen mukaan, joka taas oli saanut nimensä joen suussa olevan kauppapaikan mukaan. Oulu-sana tulee Uhlea tai Oulo-sanasta, jotka tarkoittava alavaa maata. Siitä lähtien järvi on saanut kantaa vesijättömaasta juontuvaa nimeään, joka joidenkin kainuulaisten mielestä on täysin harhaanjohtava. He käyttäisivät mieluimmin Kainuun meri -nimeä.

Eino Leino ja Oulujärvi

Eino Leino ja Oulujärvi

Eino Leino syntyi 6. heinäkuuta 1878 Paltaniemen Hövelössä suuren sisarusparven kuopuksena. Isä, nuorempi toimitusmaanmittari Antti Lönnbohm oli tuolloin Olhavassa työmatkalla Kemin ja Tornion kautta Muonioon. Äiti Emilia Lönnbohm oli lukuisten aikaisempien raskauksien rasittama ja sairaalloinen. Synnytys sujui kuitenkin ongelmitta. Uusi tulokas oli vankan oloi­nen ja hyvinvoiva ja muistutti ulkonäöltään Viktor-veljeä; joidenkin mielestä hän oli enem­män Paulin näköinen. Virosta Hövelöön noihin aikoihin palannut nuori ylioppilas Oskar Lönnbohm ja muut sisarukset olivat tyytyväisiä uuteen tulokkaaseen. Oskar lähetti isälleen onnittelukirjeen ja totesi, että Hövelössä oli nyt seitsemän veljestä, jotka ”riittävät vielä kerran romaanin aineeksi, jos elää saavat”. Kaukokatseisesti hän esitti tulokkaalle Leino-nimeä (den vemodige).

Oulujärven veneilyn vaiheita

Oulujärven veneilyn vaiheita

Oulujärven veneilyn vaiheet ovat hyvin värikkäät ja ulottuvat vuosituhansien takaiseen menneisyyteen. Järven veneilyn juuret lienevät jo kivikaudella, sillä kivikauden mies pyyti veneiden avulla hylkeitä ja kävi kalassa. Millaisia tuon ajan veneet olivat, siitä ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta ilmeisesti ne olivat suuresta männyn tai kuusen rungosta polttamalla koverrettuja ruuhia. Niiden avulla voitiin tehdä pieniä vesiretkiä saaresta toiseen ja käydä myös kokemassa pyydyksiä.

Oulujärvi – suuri tuntematon

Oulujärvi – suuri tuntematon

Oulujärvi ‑ Kainuun meri on ollut vuosisatojen ajan merkittävä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde kainuulaisille ja Oulun läänin asukkaille sekä muille sen rantamille eksyneille. Oulujärvi on säilyttänyt näihin päiviin asti yksinäisen, hieman surumielisen erämaajärven leimansa. Kovin hyvin sen maisemakohteita ei tunneta, sillä satunnaiset kulkijat eivät osaa hakeutua sen rantamille. Ehkä juuri sen vuoksi Oulujärvi on näihin päiviin asti säilyttänyt salaperäisen leimansa. Toivottavasti nykyihminen ei lyhytnäköi­sesti tuhoa sen herkkää ekologista tasapainoa vaan suojelee sen vielä varsin puhtaina säilyneet vedet ja kauniit rantamat myös tuleville sukupolville, sillä asumisen väljyys, erämaisuus ja luonnonrauha ovat nykyisin nopeimmin katoavia luonnonvaroja.

Manamansalon vaiheita

Manamansalon vaiheita

Oulujärven keskellä sijaitseva Manamansalon saari edustaa Pohjois-Suomessa harvinaista saaristoasutusta. Siihen verrattava asuinseutu Oulun läänistä löytyy vain Hailuodosta. Manamansalon tärkeimpänä elinkeinona oli entisaikaan kalastus ja sen ohella pienimuotoinen maanviljelys. Toisen maailmansodan jälkeen myös jäkälänkeruusta tuli kesäisin merkittävä elinkeino. Uusimpana elinkeinona on matkailu, johon Manamansalon upea luonto tarjoaakin hyvät puitteet.

Vuoreslahti – vanha kylä Oulujärven rantamilla

Vuoreslahti – vanha kylä Oulujärven rantamilla

Oulujärven itäpuolella sijaitsevassa Vuoreslahden rantakylässä on ollut asutusta jo vuosisatojen ajan. Lappalaiset olivat seudun varsinaisia uudisasukkaita. Vanhan Paltamon rovasti Antti Andelinin 1860‑luvulla tallentaman tiedon mukaan Vuoreslahdessa on muinoin asustanut lappalaisnoita ja tietäjä, todellinen shamaani. Muinaisesta lappalaisasutuksesta kertovat myös pyyntikuopat ja lapinhaudat, joita aikoinaan löydettiin. Niiden avulla muinaiset pyyntimiehet metsästivät peuroja ja hirviä ravinnokseen. Susiakin kuuluu seudulla olleen haitaksi asti.

Ärjän ärjänteellä

Ärjän ärjänteellä

Jos sattuu tulemaan Helsingin vuorokoneella Kajaaniin, voi selkeällä säällä lentokoneen vasemman puolen ikkunasta nähdä Oulujärven Ärjänselällä räpylänmuotoisen, sankan männikön peittämän jyhkeän saaren. Sen erikoisena piirteenä ovat korkeat, etäälle siintävät hiekkatörmät. Saari näyttää asumattomalta keskellä avaraa Ärjänselkää. Jylhä saari on Ärjä.

Paltaniemen kulttuurimaisemaa

Paltaniemen kulttuurimaisemaa

Kajaanin luoteiskulmalla sijaitseva Paltaniemi on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti hyvin mielenkiintoinen ja monimuotoinen kulttuurimiljöö. Paltaniemestä puhuttaessa mieleen nousevat ensimmäisenä keväiset toukotyöt muhevilla pelloilla, kun maamiehet kyntävät laajoja peltojaan sankka lokkiparvi perässään. Paltaniemen maisemapiirteisiin kuuluu toki muutakin. Siihen kuuluvat talvisin Kuvakirkon kupeella seisovat huurteiset koivut ja Museotien männikkö, jonka jykevärunkoiset hongat Paltaseläntaakse vaipuva iltaaurinko uutterasti purppuroi. Seudun omaleimaisuuden voi löytää myös kevättalvisin Kirkkoniemestä, jonka törmien juurella jäätelit kirahtelevat tai Rovastinkiven kupeelta, jonka sulapaikkaan ensimmäisenä kerääntyvät kevään airueet, arat ja ylväät joutsenet ja keskenään rähisevät lokit.