Pohjois-Suomi kärsi kroonisesta opettajapulasta viime vuosisadan lopulla. Tehtyjen selvitysten mukaan maamme opettajisto oli pätevintä Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoseudulla. Heikoin tilanne koko maassa oli Raahen, Oulun ja Kajaanin kansakoulupiireissä. Viimeksi mainittu kansakoulupiiri oli peränpitäjänä koko maassa, sillä puolet sen opettajistosta oli epäpäteviä. Kainuun tilanne olisi ollut vielä kehnompi, jos sen tunnuslukuja eivät olisi olleet nostamassa Iisalmen ja Pielisjärven kihlakunnat. Ne kuuluivat vuosisadan vaihteessa vielä Kajaanin kansakoulupiiriin. Naisopettajien osalta tilanne koheni Pohjois-Suomessa huomattavasti vuonna 1896, jolloin Raahen naisseminaari perustettiin. Sen sijaan miesopettajista oli edelleen huutava pula. Vuonna 1899 senaatti teki päätöksen uuden miesseminaarin perustamisesta, mutta mihin se jäi vielä auki. Uudesta opinahjosta ryhtyivät kilpailemaan mm. Kemi, Tornio, Iisalmi, Mikkeli ja Kajaani. Jokainen kaupunki lupasi erilaisia etuisuuksia oppilaitokselle, mikäli se sijoitettaisiin kaupungin alueelle.