Reijo Heikkinen

Puukoista ja puukkoperinteestä

Reijo Heikkinen 8.7.201515.7.2015 Esineet

Puukko on ollut suomalaisen miehen yleisin käyttöesine entisaikaan. Se on yksiteräinen, tavallisesti suorahamarainen veitsi, jonka ruoto eli kara on upotettu noin terän pituiseen päähän. Suomalaisen puukon esikuvana lienee ollut alasaksalainen pook-niminen pistoase, josta aikojen kuluessa on kehittynyt arjen töissä tarvittava käyttöesine. Puukko on kuulunut tavallisesti miehen työvarusteisiin, mutta esihistoriallisella ajalla myös naisten varusteisiin kuului mm. Savossa ja Karjalassa omat rintaketjussa roikkuvat puukkonsa. Puukkoon kuuluu myös nahkainen tuppi, joka usein on koristeltu kohopainantein ja metalliheloilla.

Vadelma – syyskesän makoisa marja

Reijo Heikkinen 8.7.20158.7.2015 Kasvit

Vadelma (Rubus idaeus) – syyskesän makoisa marja – tunnetaan varsin monilla nimillä eri puolilla maata. Suomalaiset poimivat sitä elokuussa ahkerasti hakkuuaukeilta ja peltojen pientareilta piikeistä ja ryteiköistä välittämättä. Vadelma tunnetaan eri puolilla Suomea monilla nimillä. Etelä-Suomessa sitä on kutsuttu hallaimeksi, Karjalan kunnailla vaapukaksi ja siellä täällä Sisä-Suomessa vaaraimeksi, mutta myös vattuna se tunnetaan.

Ärjänsaaren nimistöstä

Reijo Heikkinen 8.7.20157.1.2018 Ärjä, Oulujärvi

Keskellä Suomen laajinta sisävesilakeutta Oulujärven Ärjänselällä kohoaa jyhkeä, hiekkatörmäinen Ärjänsaari. Se on salskean männikön peittämä saari, jonka historia on varsin mielenkiintoinen. Laakeine hiekkarantoineen se muodostaa harvinaisen kesäisen keitaan, jonka rantamilla voi vielä vapaasti vaellella.

Oulujärven veneilyn vaiheita

Reijo Heikkinen 8.7.201511.7.2015 Oulujärvi

Oulujärven veneilyn vaiheet ovat hyvin värikkäät ja ulottuvat vuosituhansien takaiseen menneisyyteen. Järven veneilyn juuret lienevät jo kivikaudella, sillä kivikauden mies pyyti veneiden avulla hylkeitä ja kävi kalassa. Millaisia tuon ajan veneet olivat, siitä ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta ilmeisesti ne olivat suuresta männyn tai kuusen rungosta polttamalla koverrettuja ruuhia. Niiden avulla voitiin tehdä pieniä vesiretkiä saaresta toiseen ja käydä myös kokemassa pyydyksiä.

Oulujärvi – suuri tuntematon

Reijo Heikkinen 8.7.20158.7.2015 Oulujärvi

Oulujärvi ‑ Kainuun meri on ollut vuosisatojen ajan merkittävä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde kainuulaisille ja Oulun läänin asukkaille sekä muille sen rantamille eksyneille. Oulujärvi on säilyttänyt näihin päiviin asti yksinäisen, hieman surumielisen erämaajärven leimansa. Kovin hyvin sen maisemakohteita ei tunneta, sillä satunnaiset kulkijat eivät osaa hakeutua sen rantamille. Ehkä juuri sen vuoksi Oulujärvi on näihin päiviin asti säilyttänyt salaperäisen leimansa. Toivottavasti nykyihminen ei lyhytnäköisesti tuhoa sen herkkää ekologista tasapainoa vaan suojelee sen vielä varsin puhtaina säilyneet vedet ja kauniit rantamat myös tuleville sukupolville, sillä asumisen väljyys, erämaisuus ja luonnonrauha ovat nykyisin nopeimmin katoavia luonnonvaroja.

Voikukka – höytypää kesän airut

Reijo Heikkinen 7.7.201510.7.2015 Kasvit

Keväällä, kun viimeisetkin pälvet kaikkoavat tienpientareilta, talojen etelään antavilta seinustoilta ja aurinkoisilta niityiltä, maasta puskee iloisen keltaisia kukkia, jotka tuovat tuulahduksen kesän aurinkoisista päivistä: voikukat – kultakukat putkahtavat silmiemme iloksi.

Entisajan talonpoika arvosti tätä kesän airutta, sillä se kasvoi nopeasti ja antoi rehevine kasvustoineen navetassa talven sinnitelleelle kalvakalle karjallekin nopeasti elinvoimaa. Tarjosi se talven petun varassa kituuttaneille ihmisillekin tuki tarpeellista ruuan lisää. Voikukan katsottiin parantavan myös voin laatua ja tuovan siihen lisää väriä.

Kun tuomi kukkii

Reijo Heikkinen 7.7.201510.7.2015 Kasvit

Alkukesämme upeimpia puita on valkoisena kukkiva tuomi. Se muistuttaa monine kukkineen Japanin kirsikkapuuta ja sen huumaavan tuoksun jokainen suomalainen tunnistaa. Tuomi kasvaa yleensä kosteissa lehtopainanteissa, pellonreunoilla ja rantamien varjoisissa ryteiköissä, mutta nykyisin myös kaupungeissa omakotitalojen pihojen perillä. Se tarrautuu kasvupaikkaansa suonikkailla juurillaan, jotka voivat levittäytyä laajalle alalle. Maakosketukseen joutuneet oksatkin juurtuvat, joten rinteissä kasvavat vanhat tuomet tuovat hämärässä mieleen oudon kummitusolennon. Sana tuomi on jo vuosituhansia vanha, sillä se esiintyy liki muuttumattomana useimmissa suomalais-ugrilaisissa kielissä.

Author: Reijo Heikkinen