Keväällä, kun viimeisetkin pälvet kaikkoavat tienpientareilta, talojen etelään antavilta seinustoilta ja aurinkoisilta niityiltä, maasta puskee iloisen keltaisia kukkia, jotka tuovat tuulahduksen kesän aurinkoisista päivistä: voikukat – kultakukat putkahtavat silmiemme iloksi.

Entisajan talonpoika arvosti tätä kesän airutta, sillä se kasvoi nopeasti ja antoi rehevine kasvustoineen navetassa talven sinnitelleelle kalvakalle karjallekin nopeasti elinvoimaa. Tarjosi se talven petun varassa kituuttaneille ihmisillekin tuki tarpeellista ruuan lisää. Voikukan katsottiin parantavan myös voin laatua ja tuovan siihen lisää väriä.