Author: Reijo Heikkinen

Oulujärvi – melkein sisämeri

Oulujärvi – melkein sisämeri

Nimensä Oulujärvi on saanut ilmeisesti liminkalaisilta kalastajilta, jotka jo 1300-lu-vulla harrastivat hauen- ja muikunpyyntiä sen selillä. Kalastajat nimesivät järven joen mukaan, joka taas oli saanut nimensä joen suussa olevan kauppapaikan mukaan. Oulu-sana tulee Uhlea tai Oulo-sanasta, jotka tarkoittava alavaa maata. Siitä lähtien järvi on saanut kantaa vesijättömaasta juontuvaa nimeään, joka joidenkin kainuulaisten mielestä on täysin harhaanjohtava. He käyttäisivät mieluimmin Kainuun meri -nimeä.

Inarijärvi ja Ukonkivi

Inarijärvi ja Ukonkivi

Inarijärvi on ollut kautta aikojen tärkeä saamelaisten leivän lähde, sillä se on tarjonnut pyytäjilleen runsaita kalansaaliita. Sen rantamilla vaelteli aikoinaan myös linnustajia ja peuranpyytäjiä, jotka elivät luontaistaloudessa. Taatakseen kala- ja metsästysonnen saamelaiset palvoivat Ukkoa eli Äijihiä. Heidän riittipaikkansa oli Inarijärven Ukonselällä kohoava Ukonsaari, josta kehittyi Inarinmaan saamelaisten tärkein riittipaikka. Saamelaisten tiedetään arkeologisten ja luututkimusten mukaan pitäneen Ukonkiveä riittipaikkana 1300-luvulta lähtien. Vielä 1800-luvulla saamelaiset pyyntimiehet toivat saarelle eräuhrejaan. Kalastajat, poromiehet ja peuranpyytäjät toivat saaren luolaan peuransarvia, taimenpäitä ja eläinten luita varmistaakseen Ukko-ylijumalalta saaliinsa jatkossakin.

Oulun Nallikari – Perämeren helmi

Oulun Nallikari – Perämeren helmi

Tavallinen oululaisrahvas löysi Nallikarin 1930-luvulla, jolloin sanoma- ja aikakauslehdet hehkuttivat Kannaksen Terijoen rantakohteista. Terijoen vaikutuksesta muotiin tulivat kesäiset rantalomat ja aurinkokylvyt. Jokainen itseään kunnioittava varakas helsinkiläinen halusi matkata silloin Terijoen hiekkarannoille kuten pääkaupungin kerma tänään rientää sankoin joukoin Savonlinnan oopperajuhlille. Terijoen tapaisia paikallisia rantakohteita ryhdyttiin etsimään myös muualta Suomesta ja oululaiset huomasivat, että on sitä meilläkin kunnon hiekkarantaa Nallikarissa. Siellä viihtyivät ennen muuta lapsiperheet, sillä laajalla hietakaarrolla oli tilaa ja alueen ranta oli kyllin matala lasten polskia. Koska Hietasaari oli nimensä mukaisesti saari, sinne ryhdyttiin liikennöimään moottoriveneillä kesäisin Oulun Kauppatorin rannasta.

Eino Leino ja Oulujärvi

Eino Leino ja Oulujärvi

Eino Leino syntyi 6. heinäkuuta 1878 Paltaniemen Hövelössä suuren sisarusparven kuopuksena. Isä, nuorempi toimitusmaanmittari Antti Lönnbohm oli tuolloin Olhavassa työmatkalla Kemin ja Tornion kautta Muonioon. Äiti Emilia Lönnbohm oli lukuisten aikaisempien raskauksien rasittama ja sairaalloinen. Synnytys sujui kuitenkin ongelmitta. Uusi tulokas oli vankan oloi­nen ja hyvinvoiva ja muistutti ulkonäöltään Viktor-veljeä; joidenkin mielestä hän oli enem­män Paulin näköinen. Virosta Hövelöön noihin aikoihin palannut nuori ylioppilas Oskar Lönnbohm ja muut sisarukset olivat tyytyväisiä uuteen tulokkaaseen. Oskar lähetti isälleen onnittelukirjeen ja totesi, että Hövelössä oli nyt seitsemän veljestä, jotka ”riittävät vielä kerran romaanin aineeksi, jos elää saavat”. Kaukokatseisesti hän esitti tulokkaalle Leino-nimeä (den vemodige).

Hailuodon Marjaniemen majakka ja saaren pookit

Hailuodon Marjaniemen majakka ja saaren pookit

Siromuotoinen Marjaniemen majakka ja majakanvartijoiden asuinrakennukset valmistuivat kesällä 1871. Käyttöön majakka otettiin kuitenkin vasta 3.9.1872, jolloin majakan valokiila alkoi välähdellä pimeälle merelle. Kiila ulottui tuossa vaiheessa yhdentoista meripenikulman päähän. Uusi kellokoneisto pyöritti ranskalaisvalmisteista diopterista linssistöä ja lähetti 20 sekunnin välein majakanvalon horisonttiin. Lyhdyn polttimossa käytettiin naurisöljyä, koska se ei savutta­nut ja mustuttanut linssejä. Kesällä 1908 Marjaniemen majakaan asennettiin kaasupolttimo. Sen avulla valokiila ylsi jo 16 meripeninkulman päähän. Vuonna 1950 majakan valolähde muutettiin asetyleenikaasuvaloksi ja majakka automatisoitiin. Nykyisin voimanlähteenä on sähkö. Majakan teho on nykyisin 1,36 miljoonaa kandelaa.

Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlajan majakka

Rauman edustalla noin 10 kilometrin päässä mantereesta sijaitseva Kylmäpihlajan majakka on varsin nuori, jos sitä vertaa maamme vanhimpiin majakoihin. Kylmäpihlajaan rakennettiin betonista ja tiilista vuonna 1953 yhdistetty majakka ja luotsiasema. Meritien turvallisuudesta alueella huolehti sitä ennen Rauman majakkalaiva, joka siirrettiin sen jälkeen Kemin edustalle.

Söderskärin majakka

Söderskärin majakka

Noin 15 meripeninkulman eli 27,7 kilometrin päässä Helsingistä, Porvoon ulkosaaristossa kohoaa uljas Söderskärin majakka. Sen palveli Helsingin edustan laivaliikennettä vuosina 1862–1989. Saarella tiedetään olleen jo 1700-luvulla venäläisten rakentama tunnusmajakka, mutta se lienee tuhoutunut jo 1800-luvulle tultaessa. Sen tilalle pystytettiin 1825 Söderskärin saariryhmään kuuluvalle Mattlandetille uusi pooki.

Eino Leinon Nocturne-runon taustoja – Suomalaisen suviyön tuntojen tulkki

Eino Leinon Nocturne-runon taustoja – Suomalaisen suviyön tuntojen tulkki

Eino Leinon Nocturne-runo lienee suomalaisen runoaarteiston todellinen kruununjalokivi, joka on säilyttänyt vuosikymmeniä salaperäisen tenhonsa. Nocturne on useissa äänestyksissä valittu suomalaisten suosikkirunoksi, jota jopa keski-ikäiset, yleensä runoutta vieroksuvat raavaat miehetkin arvostavat. Se on kuulunut myös monen merkkimiehen, mm. presidentti Urho Kekkosen suosikkirunoihin. Tänään Nocturne lienee suositumpi kuin koskaan.