Author: rexa_admin

Ristijärven voimannäyte – talkootyönä komea pitäjänhistoria  

Ristijärven historia on merkittävä kulttuuriteko Kainuussa. Se tuo runsaasti uutta tietoa historianharrastajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden käyttöön. Teos vahvistaa varmasti myös yleistä mielenkiintoa Kainuun pienintä kuntaa kohtaan. Kirjan antia lisäävät monipuoliset ja värikkäästi pitäjän eri elämänalueita esittävät valokuvat ja perusteellinen henkilöhakemisto.

Kansakoulu kansalaisten kasvattajana

Maaseudulla kansakoulut olivat koko kylän kulttuurikeskuksia, jotka levittivät sivistyksen ilosanomaa lähiseudulle. Opettajat olivat vielä 1950-luvulle asti todellisia kansankynttilöitä, jotka vapaa-aikaansa säästelemättä toimivat koulunsa ja sen lähiseudun henkisinä primus motoreina. Monissa pitäjissä opettajat olivat musiikki- ja teatteriharrastuksen esitaistelijoita, puuhasivat aktiivisesti nuorisoseuroissa, uurastivat suojeluskuntatyössä ja päälle päätteeksi ahkeroivat myös kunnallispolitiikassa. Kansakoulujen järjestämät joulu-, äitienpäivä- ja kevätjuhlat olivat syrjäpitäjissä lähes ainoita vuotuisia juhlahetkiä, joihin perukoiden ihmiset saattoivat kokoontua suurin joukoin. Koulujen juhlista muodostuikin eräänlaisia vuotuisriittejä, joita odotettiin innokkaasti. Varsinkin kevätjuhla suvivirsineen jäi monen kansakoululaisen mieliin loppuelämäksi päivänpaisteisena ja elämänläheisenä juhlahetkenä.

Kolera väestön vitsauksena meillä ja muualla 1800-luvulla

Kolera väestön vitsauksena meillä ja muualla 1800-luvulla

Kolera ja sen vaikutukset urbanisoituneeseen kaupunkiyhteisöön ovat olleet viime vuosina varsin vilkkaan mielenkiinnon kohteena historiantutkijoiden, ennen kaikkea ranskalaisen ns. mentaliteettien koulukunnan tutkimuksissa. Mentaliteettien tutkijat ovat analysoineet ennen muuta ihmisten asenteita ja ennakkoluuloja eri ilmiöitä kohtaan historian saatossa. Ranskalaiset mentaliteettien tutkijat ovat tutkineet mm. entisaikain ihmisten elämän kulkua lapsuudesta hautaan, eri ikäkausia ihmiselämässä, riittejä, aivan tavallista arkipäivää, seksuaalisuuden historiaa, moraalin muutoksia kulttuureissa, tapakulttuuria, äidinvaistoa, rikollisuutta, hajujen historiaa ja ennen kaikkea sairauksien historiaa, kuten hulluutta, kuppaa, spitaalia, koleraa ja poliota.

Elias Lönnrot terveysvalistajana ja suomenkielisten uudissanojen kehittäjänä

Elias Lönnrot terveysvalistajana ja suomenkielisten uudissanojen kehittäjänä

Elias Lönnrot: ”Terveys on kultaa kalliimpi; paras lahja lapsilla, paras täysikasvaneilla, paras ikivanhoillaki. Jopa ikävä olisi ihmisen elää ja olla terveydettä. Kivulainen ihminen ei puolin määrin tunne itseänsä terveen ja raittiin rinnalla onnelliseksi. Sen tähdenpä pitäisiki jokaisen terveydestänsä huolta pitää; elää niin, että taudit ja kivulaisuudet vältettäisi, ja jos kuitenki tulisivat, rientämiseen viljellä eli nauttia aineita, joita luoja on terveyden jälleen voittamiseksi säästänyt. Tulipalosta kyllä koetaan varjella, mitä saadaan. Eikö vielä enemmin tulisi taudeissa katsoa, mistä saisi parannusta, etsiä ymmärtäväisiä neuvoja ja niitä ajallansa seurata. Ja niin kuin tulta estetään vallalleen pääsemästä, niin pitäisi terveen ihmisen varoa tautiaki.”

Sydämestä ja sen merkityksestä

Sydämestä ja sen merkityksestä

Sydän on ihmisen moottori. Se on uskomaton työmyyrä, joka pysähtymättä jyskyttää vuorokaudet läpeensä, kierrättää vertamme, ravitsee solumme ja pitää meidät liikkeellä. Uhraamme sille valitettavasti suuremmin huomiota vain silloin, kun se alkaa oirehtia ja kipuilla. Sanakirjoissa sydän määritellään ”verta verenkiertoon pumppaavaksi lihaksikkaaksi noin 300 gramman painoiseksi elimeksi”. Tämä selitys on hyvin kalvakka ja tekninen, sillä sydämeen liittyy paljon muutakin.

Balsamia kolhitulle itsetunnollemme

Pohjoinen ilmanalamme, karu, mutta ajoittain ihana luontomme on poistanut meistä etelämaisen velttouden. Vähäkään punastelematta Juslenius todistaa esi-isiemme urheutta ja koettelemusten sietokykyämme, jonka yksinkertainen ja vähään ­tyytyvä eläminen on meissä jalostanut. Ahkeriakin me olemme, emmekä vieroksu minkäänlaista työtä. Juslenius ei unohda myöskään moraalimme puhtoisuutta:

Karjala-kirjallisuutemme kiehtova klassikko 

Karjala-kirjallisuutemme kiehtova klassikko 

Inhan kaunokirjallisen lennokas ja tarkkasilmäinen Karjalan kuvaus kiehtoo edelleen­kin. Hänen esikuvanaan olivat Kalevalan isän Elias Lönnrotin Vienasta laatimat matka- ja luontokuvaukset, joita hän siellä täällä siteeraa. Vaikka Lönnrotin kuvaukset ovatkin nautittavia, ei hän pärjää kuitenkaan I. K.Inhalle tekstin lennokkuudessa ja aistiherkkyydessä. Inhan kieli muistuttaa kirkasta tunturipuroa; raikkaasti ja vaivattomasti se solisee lukijan tajuntaan. Sitä lukiessa ei voi kuin päivitellä, kuinka hurjasti kielemme ilmaisurikkaus ja värikkyys ovatkaan taantuneet sitten Inhan päivien. Tämän päivän kökköjä tekstiviestejä suoltavalle nuorisolle Inhan tekstin lukeminen voisikin tehdä terää. Inhan luomukieli on täynnä aitoja makuelämyksiä. Siihen verrattuna nykykielemme on kuin teholannoitettu, torjunta-aineilla terästetty vetinen tomaatti.

Oulujärvi – melkein sisämeri

Oulujärvi – melkein sisämeri

Nimensä Oulujärvi on saanut ilmeisesti liminkalaisilta kalastajilta, jotka jo 1300-lu-vulla harrastivat hauen- ja muikunpyyntiä sen selillä. Kalastajat nimesivät järven joen mukaan, joka taas oli saanut nimensä joen suussa olevan kauppapaikan mukaan. Oulu-sana tulee Uhlea tai Oulo-sanasta, jotka tarkoittava alavaa maata. Siitä lähtien järvi on saanut kantaa vesijättömaasta juontuvaa nimeään, joka joidenkin kainuulaisten mielestä on täysin harhaanjohtava. He käyttäisivät mieluimmin Kainuun meri -nimeä.